perjantai 3. toukokuuta 2019

Hampaaton on arvokas

Ja niin se Lee pääsi tiistai-aamuna eroon alaleuan keskimmäisestä etuhampaastaan. Lee rauhoitettiin jollakin rauhoitteella, missä oli 7 vuorokauden varo-aika ja suusta napattiin kuva, mikä lähti kennelliittoon. Lee ei ole käynyt vielä näyttelyssä, joten sitä varten tarvitsemme todistuksen, ettei Lee ole syntymäköyhä hampaistoiltaan. Lee ei ole se kedon kaunein kukka, kun erottuu jo korkeutensa vuoksi lajitovereistaan, mutta kyllä me se Hoo sieltä näyttelyistä nyt ainakin halutaan. Joten hammastodistus tulee kennelliitosta maksujen kera sitten joskus ja säästetään visusti sitä ehkä ainoata näyttelykäyntiä varten. 

Tiistain ja keskiviikon Lee sai täysin huilata ja kyllähän se keskiviikko-iltana kävi minulta kyselemässä, että eikö voitaisi edes pienesti treenata. 

Torstaina kävin tallaamassa iltapäivästä jäljen, johon keräsin ehkä liikaakin haastetta. Jälki oli 500m pitkä, 4 keppiä. Jälki kulki hautausmaan takametsässä ja siinä oli useampi kävelytien ylitys ja yksi pätkä kävelytien laitaa. Halusin haastaa sitä näillä "maaston muutoksilla". 
Janalla käveltiin yhdessä kohti jälkeä ja kun huomasin,että se haistoi edessä olevan jäljen, laskin vaan taas sille liinaa. Näin se poimi jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Eka kulma, hiekkatien ylitys ja sen jälkeen keppi menivät ihan superhyvin. Sitten jälki jatkui perusmetsässä ja jäljen ajo oli mukavaa. Tultiin hiekkatien laitaan, missä jälki hukkui, mutta tarkensi itsensä takaisin jäljelle, ajoi hyvin tien laitaa ja sitten olin tehnyt siihen kulman, mistä piti tuikata takaisin metsään. Olipas tuo kulma minulta tyhmästi tehty, sillä kulma tässä kohdassa oli liian vaikea. Jälki hukkui ja Lee nosti koipea. En tykkää yhtään tuosta koiven nostosta, mutta olin hiljaa, enkä häirinnyt koiraa. Pian se se ratkaisi tilanteen ja mentiin takaisin metsään. 

Sitten jäljellä oli useampi hiekkatien ylitys ja kaksi kulmaa. Näissä Lee oli jotenkin huoleton ja mietin siellä liinan päässä, että ei tästä kyllä jälkikoiraa taida tulla. Kahden kepin yli mentiin ja jotkut vieraat hajut saivat koiran keskittymättömän oloiseksi. Loppusuora metsässä oli kuitenkin hyvä, samoin viimeisen kepin ilmaisu. 
Joten alku ja loppu oli oikein hyvät, siitä pisteet Leelle. Pähkäilin jälkeä, sen kriteereitä ja Leen jälkihistoriaa mielessäni koko illan ja analysoinnin lopputuloksena päädyin, että teen seuraavat kaksi jälkeä ihan perussettinä hyvään metsään. Ei mitään vaikeaa, vaan yritän vahvistaa ihan sitä perustyöskentelyä ja sitä kautta nostaa motivaatioa pysymään omalla jäljellä. Kyllä se sieltä jälkikoiraksi kasvaa. 

Sitten olimme elämämme ekoissa hakutreenissä torstai-iltana. Tämä se oli mielenkiintoista, kun itse en ymmärrä haun treenaamisesta sitten yhtikäs mitään, mutta mikä onni, että ollaan Kärnän Sarin ryhmässä ja opetellaan tuleva kesä nyt kaikessa rauhassa näitä hakuhommia. Treeniryhmä on myös oikein kiva ja selkeesti oli kiva huomata, että jokainen koira treenattiin yksi kerrallaan niin, että koko ryhmä oli mukana kaikkien koirien treenaamisessa. Näin koko iän jälkeä harrastaneena tuo tuntui ylellisyydeltä. Jäljellä on harvoin mukana treeniryhmää. 

Seinäjoen rallymestikset kuitenkin lähestyy ja jumala ei laiskoja ruoki. Joten pakkohan sitä oli tänään päästä tekemään rallytokoa hallille. Meidän auto seisoo pihassa nyt pari päivää odottamassa jarruremonttia, mutta en antanut sen haitata. Käveltiin Leen kanssa parin kilsan päähän bussipysäkille ja mentiin sillä treeneihin. Me ei olla ajeltukaan bussilla sitten pentu-aikojen, joten alkumatkasta Lee oli hiukan ihmeissään, että millä me oikein mennään. Parin kilsan jälkeen se asettautui maahan makaamaan, missä se rauhallisena makoili, vaikka bussi oli ihan täynnä ihmisiä. Kokonainen ala-asteen luokka tuli bussiin kyytiin ja kyllä se koiran kanssa vähän ahtaalta tuntui, mutta hyvin selvittiin. 

Hallilla rakensin Fiia-Maria Kiviojan avo-luokan radan 6.4 Kuopiosta. Ensin tein sitä paloissa, sitten kokonaan. Lee oli ihan älyttömän hyvä ja kiva asenteeltaan. Koiratanssi teki sen seuraamiseen pelkkää hyvää, tosin istumiset ja täyskäännökset paikallaan tarvitsevat vielä vahvistamista. Näissä voi herkästi tulla miinuksia eriaikaisuudesta, kun Lee käy viiveellä istumaan. Radasta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli. 

Sitten ohjelmassa oli vielä muistella vähän hyppytekniikkaa. Kentällä 5 oli jo valmiina kolmen esteen hyppysuora pitkillä väleillä ja lisäsin sinne jatkoksi 9 askeleen päähän hyppyesteen. Hyppysuoran päässä oli namialusta, mihin aina jätettiin pari namia. Aluksi pidin ihan matalat estekorkeudet, että varmistuin siitä, että Lee osaa irrota hyppysuoralle ilman ohjeitani. Meni todella hyvin ja uskalsin nyt nostaa metrisen esteen meidän kipurajoille. Kuukausi sitten hyppyesteen korkeus oli 65 senttiä ja nyt se nousi 70 senttiin. Näin korkeaa en ole koskaan vielä Leetä pyytänyt hyppäämään, kun tammi-helmikuussa se halusi kiertää 60 cm hypyn. Ja pikkuhiljaa koko ajan koiran asennetta seuraten uskalsin nostaa sen nyt meidän maksimikorkeuteen. Ja sinne se Lee lähti hyppysuoralleen ja hyppäsi epäröimättä tuon 70cm esteen. Jeeeee! Näissä hypyissä Leellä on ponnua ja korkeaa jalkaa, mutta sillä ei vielä alkuvuodesta ollut sellaista tahtoa tai rohkeutta, että se olisi selvinnyt tästä. Se ei ole koskaan treeneissä ollut mikään hullun rohkea vaan enemmänkin hyvin kiltti ja kunnollinen oppilas. Siksi nyt iloitsen, etten ole kiirehtinyt sen kanssa mihinkään vaan antanut aikaa. 

Hyppysuoran jälkeen harjoittelin vielä agility a-esteellä edestakaisin menoa. Pk-kentällä olemme käyneet kiipeilemässä jo sitä jyrkkää pk-estettä, mutta pelkään itse sitä estettä ja tuntuu turvallisemmalta tehdä pohjia agilityn a-esteellä. Joten namikippo esteen taakse ja "kiipee" käskyllä Lee kiipee esteen yli, käy namikipolla ja tulee samaa reittiä takaisin. Tämä on tärkeää, että oppii selkäytimeen tämän kaavan, että aina tullaan samaa reittiä eikä niin, että vaihtaa takaisin tullessa mieluisamman esteen kautta luokseni. A-este ja hyppy-este ovat kentillä kentillä yleensä vierekkäin ja noutokapulan vieressä usein mihin vaan, on virheen mahdollisuus suuri, jos ajautuu noutoa tehdessä väärän esteen eteen. Nyt tehtiin pari onnistunutta toistoa ja päivän treenit oli siinä. Kivasti meni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti