Heti kun sain tietää, että olimme päässeet Leen kanssa tokon sm-joukkueeseen tein kesän osalta suunnitelman. Meidän olisi pakko löytää kesäkuulle jokin ulkokoe, missä pääsisin testaamaan ulkokokeen mahdollisuuksia. Kokonaisuutta pitäisi testata, että miten hyvin se nyt toimii. Virkusta pongasin Hämeenkyrön kokeen 19.6 , joka olisi juuri ennen juhannusta. Samalla kun mennään juhannukseksi mökille, olisi kivenheiton päässä koe. Sinne oli pakko päästä.
Ideana oli kartoittaa nyt taitoja, sillä vuoden alussa olleesta kokeesta on jo ikuisuus. Se oli myös hallikoe omassa kotihallissa, joten siellä oli kotikenttä-etu. Toisaalta se tammikuun koe oli meidän eka ja se ensimmäinen on aina se kaikkein vaikein, kun ei ole vielä rutiinia valmistautua kokeeseen eikä sellaista varmuutta. Tammikuun jälkeen meillä oli kuitenkin jo kolme rallytokokäyntiä sekä yksi koiratanssikoe, joten ollaan saatu sen jälkeen kokemusta. Ja kaikki oikeastaan sen vuoksi, että saisin nuorelle koiralle onnistuneita tilaisuuksia siihen, että tehdään asioita koejännityksessä sekä tuomarien silmien alla. Tärkein tavoitteeni on saada kerrottua koiralle sekä itselleni, että siellä kehässä on mukavaa ja turvallista, on se sitten koe tai treeni.
Hämeenkyrön kokeeseen valmistauduin pilkkomalla kaikki liikkeet pieniin palasiin. Liikkurin kanssa treenasin maks kahta liikettä aina kerralla ja nekin pikkupalasissa. Kiitos treeneistä Senni, Natalia, Hanna-Mari ja Susanna. Kotipihassa tein päivittäin jumppaa maasta ylös ja alas, samoin muisteltiin luoksetulon loppuasennon paikkaa. Kaukokäskyjä tehtiin myös joka välissä ja suuntasin treenamaan mahdollisimman paljon eri paikkoihin.
Hämeenkyrössä olikin vain 5 koiraa alokasluokassa. Missään ei lukenut liikejärjestystä, joten ensin jännitin, että tehdäänkö makuut ensin. Tiesin, että viidellä koiralla paikkamakuuryhmiä on tasan se yksi ja Lee oli luokassaan neljäs koira. Ja niin vain tuomari huusi rennosti, että aloitellaan aloluokka ja itse kysyin, että tarvitaanko siihen koiraa....
Luoksepäästävyys meni hyvin. Ekan kerran meillä oli jo siihen selvä rutiini, Leen ei tarvinnut enää hyppiä eikä pomppia. Paikallaoloryhmässä aahan se meni vuorollaan vähän vinoon ja jätti vielä toisen etutassun mahansa alle. Tästä ei kuitenkaan rokotettu, mutta itse tiesin, että se voisi olla siinä paljon terävämpi minua kohtaa ja mennä maahan pam-asenteella. Eli jatkoa ajatellen tätä pitää treenata vielä paljon. Makuun pysyi hyvin, toki minuutti on niin lyhyt aika. Makuusta ylös otin sen kaksoiskäskyllä, sillä sen on jotenkin tosi vaikea nousta ylös näissä ryhmäsessioissa. Jää niin kiinni siihen liikkuriin, ettei ole aktiivinen minulle. Sanoin yhteen putkeen Leesit ja nousi ylös. Lee-sanalla sain sen huomion ja s-kirjaimen kohdalla se jo nousi. Parempi näin, kun kaksi kertaa sit-käsky käsiavulla. Ja onneksi oli hyvä ryhmä, missä kaikki koirat pysyivät paikallaan. Jännittää aina, että mitäs jos jotain sattuu.
Makuu 10.
Yksilökehä oli todella rauhallinen. Tuomari ja liikkuri olivat oikeastaan samassa paikassa koko kokeen ajan ja liikkuri vaan lisäsi volyymiä esim seuruun liikkuroinnissa. Seuruu tehtiin oikeastaan siis kaksin. Ja Lee oli todella kiva ja taitava tässä. Perusasennot löytyivät, se piti paikkansa ja asenteensa.
Seuruu 10.
Liikkeestä maahanmeno oli tosi hyvä myös, kaikki osiot omissa kriteereissä onnistuivat. 10.
Luoksetulo 10. Tiukalla tuomarilla olisi ollut ehkä 9, sillä se lopun perusasentoon tulo saisi olla tiiviimpi ja tarkempi. Liikkuri oli tosi reipas ja mentiin vauhdilla liikkeestä toiseen.
Pito 10. Tämä meni hyvin kaikin osin.
Kaukot 0. Tässä tuli meidän heikko kohta. Kaukot mentiin tekemään kohti liikkuria ja tuomaria siihen sihteerinpöydän läheisyyteen. Ensimmäinen liikkeen väli, missä jouduin antamaan Leelle useamman kehoituksen kulkea yhdessä. Liikkuri myös siirsi meitä kerran ennen liikkeen aloitusta, joten liekö nämä kaikki vaikuttaneet siihen, että Lee meni maahan hyvin, mutta ei noussut sieltä istumaan.
Jatkettiin siitä hyppyyn, missä liikkeen välin kehuin sitä kuitenkin vuolaasti hyvästi perusasentoon noususta edellisen nollatun liikkeen lopussa.
Hyppy 10.
Kokonaisuusvaikutelma 10. Tuomari kehui, että onpas kiva koira, kun se ei ääntele missään kohdin ja tekee iloisella asenteella koko ajan.
Yht ykköstulos 180 pistettä sija 2/5 ja Kp.
Kokeen jälkeen kävin tekemässä kentällä vielä useammat kaukot ja nousi hienosti ylös vähän kauempaakin käskytettynä. Jäi kuitenkin oikein onnistunut fiilis, sillä koe meni siirtymiltään ja liikkeen aloituksiltaan paremmin kuin hyvin. Treeneissä Leellä on ollut kuuma ja se on tuntunut välillä ihan lapaselta, mutta nyt se oli tosi kivan virkeä ihan koko ajan. Tämä loi uskoa, että ollaan oikealla tiellä. Treenattavaa on silti. Tarvitaan häiriöitä, kaukoja ihmisen keskellä, paikallaolo ryhmiä ja erilaisia liikkureita. Yritän viedä Leetä koko ajan niin, että sillä on onnistujan tunne. Aikaa meidän ensimmäisiin oikeisiin kilpailuihin on vielä ja odotan niitä jännittyneenä ja toiveikkaana. Joten ihan mahtavaa, että juuri me saadaan valmistautua tokon sm-kisoihin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti