tiistai 28. huhtikuuta 2020

Pk-kevät ja viikon treenit

Viime viikolla tehtiin Leen kanssa eniten pk-puolen juttuja. Listailen nyt ihan itsellenikin, että mitä kaikkea me tehtiinkään.....


Maanantaina lenkkeilin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle. Repussa oli lelut ja noutokapula, joten päivän teema oli vain vauhti. Otin pitkiä vauhtiluoksetuloja läpi kentän ja kyseinen kenttä on tosi iso, joten vauhtia kyllä sai etäisyydellä sekä juoksemalla Leetä vielä karkuun narupallo kädessä. Kivaa on se, että Lee on vihdoin hahmottanut, että tänne-käskyllä tullaan suoraan eteeni istumaan. Nyt se ei enää arvo matkalla, että pitikö tulla suoraan sivulle vai eteen, nyt se tuntuu tietävän.
650g noutokapulan kanssa leikittiin semmosta, että jätettiin kapula kentän laitaan ja juostiin sitten 100 metrin päähän, mistä lähetin Leen noutamaan. Kyllä se menikin kovaa ja takaisin tullessa taas painelin vielä karkuun. Näin sain Leelle tuntumaa, miltä tuntuu juosta kovaa kapula suussa.
Tehtiin myös yksi a-estenouto ja tämä liike olisikin ihan valmis. Onnistui kerrasta. Sen sijaan hyppyesteellä on vielä kokeeseen pitkä matka. Ilman kapulaa hyppää sen 90cm minusta poispäin, mutta takaisin tullessa kiertäisi esteen. Kapula suussa hyppynouto sujuu matalalla esteellä.


Tiistaina oltiin päivällä Sallan koiratanssi-yksärillä. Ollaan koronasta huolimatta ja vailla tietoa kokeista kaiken aikaa harjoiteltu htm-voi ohjelmamme paloja ja oli kiva ajella Sallan luokse miettimään, että mikä onnistuu ja mikä ei. Tunti Sallan kanssa meni todella nopeasti ja saatiin paljon ideoita ja vinkkejä, miten jatkan ohjelman työstämistä. Musiikkimme on Skyfall ja siinä minun roolini on olla elegantti skyfall-muija ja Lee on tietty James Bond.
Eniten mietittiin Sallan kanssa liikkumistani ja voin kertoa, että poistutaan niin paljon mukavuusalueelta, mutta sittenkin tämä on ihanan haastava projekti. Lee osaa nyt käskystä kumartaa, mutta minun osuus on siinä sievä niiaus. Uusina juttuina tuli opeteltavaksi vielä pari temppua lisää, joilla saa htm-ohjelmasta vielä vähän elävämmän. Positioita ohjelmassa on nyt seuraaminen vasemmalla ja oikealla puolen, sitten edessä Laappa ja Raappa, joissa koiran nenä on vasemmalle ja oikealle, vasemmalla sivulla myös Heel sekä jalkojen välissä kulkeminen. Kaikkiaan 6 eri positiota. Näitä esitellään ohjelmassa musiikkiin sopivilla temmoilla tehden myös sivuaskelia ja peruutusta. Ja nyt tajuisin, ettei ohjelmassa ole yhtään pivottia, kääk, mihin väliin niitä laittaisi....


Tiistai-iltana mentiin vielä jäljestämään Lihasulan metsiin Sarkun ja Pian kanssa. Sarkku talloi Leelle kisamaisen jäljen 6 kepillä ja pituutta jäljellä oli 928m. Tuolle välille tuli maaston vaihtelua  tai eniten korkeusvaihtelua. Jälki alkoi tasaisesta sammalmetsästä, mistä noustiin korkealle kallioille ja sitten taas laskeuduttiin jyrkkää reunaa pitkin alas. Ilmeisesti tahti jäljestyksessä oli reipas, sillä olin ihan kuollut jäljen lopussa. Kiipeäminen kallioille otti eniten minua voimille. Myös Leestä huomasisen väsähtävän, sillä ihan lopussa se hukkasi jäljen polkua ylittäessä ja joutui tekemään kovasti hommia löytääkseen sen uudestaan ja melkein heti kun se sen löysi, olikin viimeinen keppi palkkana. Tämä jälki oli tämän kevään pisin ja välillä pitää ajaa vähän pidempää pätkää, mutta pääsääntöisesti palataan taas palojen harjoitteluun. Janalla Lee pyrki sisukkaasti takajäljelle, jota pitää miettiä jatkossa erikseen. Kaikki kepit se kuitenkin ilmaisi hienosti.


Jäljen taltiointiin Sarkulla oli käytössä Tracking-dog sovellus, mikä näyttäisi maksavan Iphonelle 6,99 euroa. Jälkeä tallatessa siinä saa merkattua keppien paikat ja sovellus näyttää tietysti kuljetun matkan sekä keppien väliset matkat. Tallatessa reitti piirtyy sinisenä. Kun jälki lähdetään ajamaan, pystyy siitä seuraamaan onnistumista, mutta jos oikeasti haluaisi tietää koiran kulkeman matkan jäljen päällä, pitäisi kännykkä viritellä koiran valjaisiin. Nyt punainen reitti näyttä oikeasti sen, mitä pitkin Sarkku kulki meidän perässä jälkeä ajettaessa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kätevä sovellus jälkien tallentamiseen ja onnistumisien seuraamiseen.




Keskiviikkona treenattiin Pirjon kanssa Kyötikkälässä ensin kentällä tottista. Lee oli paikalla makuussa ja katseli siitä Pirjon ja Hipsun hyppynoutoja. Ekalla hyppykäskyllä Leekin nytkähti, mutta seuraavissa kohdissa se pysyi paikallaan.


Kentän jälkeen tehtiin vielä metsän puolella esineruutua, missä Leellä oli tyrkyllä 6 esinettä. Esineet oli ripoteltu maasta irti esim kannon tai kiven päälle, jolloin pienellä tuulella se sai hyvin esineiden hajua nenäänsä ja onnistui ihan tosi hyvin tässä ruudussa. Tein neljä pistoa ja jokainen tuotti esineen. Nyt ei ollut yhtään turhaa juoksentelua ja saatiin vahvistettua "etene suoraan niin löydät esineen"-teemaa.
Onnellinen koira löytyneiden esineiden kanssa.


Pudotetussa Lee oli ihan hyvä, siitä ei sen enempää. Tarkkuusruutujakin tehtiin kaksi kappaletta. Niissä ensimmäinen oli jostakin syystä tosi vaikea. Lee etsi melkein kaksi minuuttia esinettä, mutta jälkimmäisessä ruudussa se vietti aikaa vain 14 sekuntia, että kyllä nämä harjoittelemalla paranevat.


Torstain oli päättänyt pitää päivänä, että nyt ei treenata yhtään mitään. Posti toi kuitenkin starttipyssyyni uusia paukkuja ja heti tuli tarve, että nyt on päästävä testamaan, missä mennään laukausten kanssa. Sain lahjottua mopoilevan teinin meille ampujaksi ja niin lähdettiin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle odottamaan ampujaa. Saatiin odotella ensin tovi ja suunnitelma oli, että leikin Leen kanssa ja leikin aikana ampuja ampuu käsimerkistäni pari laukausta. Vaan pyssy jumitti ihan täysin eikä ainuttakaan laukausta saatu siitä ilmaan, joten käytiin sitten vain leikkimässä vähän Leen kanssa kentällä.


Perjantaina oli tiedossa hakutreenit. Kokoonnuttiin hakuporukan kanssa Oriveden ihanassa treenimaastossa, missä on ihanat mäntykankaant ja hyvin näkyvyyttä. Leelle tehtiin risteilytreeniä, missä kaksi ensimmäistä pistoa olivat kuitenkin irtorullan hakua ja näytölle menemistä. Ensimmäinen pisto oli ihan todella hyvä, mutta toisella se palasi keskilinjalle ilman rullaa. Onneksi kuultiin radiopuhelimesta, että Lee oli käynyt melko lähellä maalimiestä, mutta ei ollut löytänyt mitään ja siksi palasi tyhjin käsin. Lähetin sen uudestaan ja nyt löytyi.
Tästä jatkettiin sitten juoksuttamalla molemmin puolin maalimieheltä toiselle ja se puoli missä oli näkyvyyttä enemmän oli taatusti syvempi kuin 50m. Saatiin vahvistettua hyviä suoria ja pitkiä pistoja, mutta kyllä siinä jo koirakin läähätti.
Treenien jälkeen käytiin vielä siellä samoissa maastoissa Sennin kanssa lenkille ja Lee juoksi vielä vähän lisää sisko Kittyn kanssa. Leen mielestä Kitty on maailman paras juoksukaveri ja vaikka näissä kokoeroa löytyykin, on niissä paljon samaa. Illalla juotin Leetä ihan ekstrapaljon, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa vielä treeniä, missä pitäisi jaksaa.


Lauantaina haettiin Senni koirien kera kyytiin ja ajeltiin keski-suomeen. Siellä meitä oli 5 hengen porukka ja päivän teemana oli tehdä hakua, jälkeä ja esineitä hyödyntäen vieraita ihmisiä ja maastoja.


Haku-alue oli jällleen sellaista ikiihanaa metsää, missä näkee kauas, mutta se pehmeä sammal oli myös raskasta juosta. Leen eka kierros piti sisällään risteily/juoksutusta ja ihan mahtavasti Lee jaksoi. Silmä lepäsi suoraan ja voimakkaasti laukkaavassa koirassa, mutta ihan lopussa se pysähtyi kerran nostamaan jalkaa, onneksi jaksoi jatkaa. Kakkoskierroksella katsottiin irtorullan hakua ja nyt vaikeutettiin rullaa niin, että se on vain paikallaan maalimiehen kädessä. Tähän saakka rulla on ollut maalimiehen kädessä ikään kuin liikkuva, mutta nyt pysyi paikallaan. Hyvin Lee sen siitä nappasi. Eniten mietittiin ketjua, mikä tapahtuu siellä keskilinjalla eli missä kohtaa otan rullan ja missä kohtaa annan käskyn näytä. Kaikki näytöt sujuivat Leeltä hyvin.


Esineruutu tehtiin nousevaan rinteeseen ja täysikokoinen ruutu. Lee meni ruutuun neljäntenä koirana, joten siellä oli todella hyvät hajut vieraista koirista tallauksineen. Halusin vahvistaa edelleen "etene suoraan" ja Lee herkästi unohtaa sen, jos esineruudussa on paljon hajua. Päädyin viemään Leen kanssa kaikki kolme esinettä ruudun takarajoille ja palattiin eturajalle lähetyslinjalle. Näin Leellä oli vahva mielikuva missä esineet on ja sain sen kolmella pistolla suoraan kaikille esineille yksi kerrallaan. Jes mikä onnistumisen tunne. Jo toinen ruutu, missä se ei langennut laukkaamaan enää ruudun reunoja tarkistellen.
Aron oli mukana treenipäivässä osallistuen esineruudun tallaukseen.




Sennin kanssa tehtiin toisillemme jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin kierros tarkkuusruutua. Esineenä oli pieni pampulan kokoinen pikkuinen pallo ja Lee taisi löytää sen aika kivasti. Lee pysyi koko etsinnän ajan ruudussa ja teki hyvin töitä nuuskien tarkkaan jokaisen kohdan. Jotakin pusikkoa se haisteli moneen kertaan, mutta juuri siinä ei ollut esinettä.


Jäljellä Lee oli kyllä onneton janallaan. Tähän pitää ottaa uudet teemat käyttöön, sillä nyt ei etene oikein. Lähtee hienosti eteenpäin käskyllä edessä, mutta janamerkkiä se kiersi päätyen takajäljelle ja olisi sitkeästi halunnut mennä jälkeä väärään suuntaan. Käänsin koiran ja päästiin jäljestyksen alkuun. Ehkä janahankaluuksista johtuen se ei ilmaissut ekaa keppiä, mutta itse astuin sen kepin päälle. Kepit 2-4 nousivat kyllä ja itse jäljestys oli minun makuuni hyvää, tarkkaa ja kokoajan etenevää.  Tämä jälki oli 400m pitkä ja ihan riittävä rankan päivän päälle.


Sunnuntaina Lee kävi vain korttelin kiertämässä pissalenkkiä ja muuten se sai nukkua koko päivän. Tykkään siitä ihan mahdottoman paljon enkä voisi toivoa mukavampaa kaveria näihin metsätreeneihin. Leen nukkuessa suunnitelin jo tulevia treenejä, mutta annan sen nyt pari päivää levätä, toki tämä viikko itselläni on pelkkiä yövuoroja, joten nukutaan Leen kanssa yhdessä nyt päivätkin.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti