tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kohti Ek-koetta

Ehkä yksi suurimmista haaveistani koiran kanssa on ollut osallistuminen ek-kokeeseen. Tavoite on toisinaan tuntunut kaukaiselta, mutta tämä kevät ja kesä ollaan todella tehty töitä sen eteen. Kun on pakko päästä!

Ylihuomenna on mahdollisen koepaikan jako, sillä bordercollieiden pk-mestaruudet järjestetään tänä vuonna syyskuussa Kouvolassa. Siellä on tarjolla kaikki pk-lajit, mutta rajoituksena, että 10 koiraa per laji ja kolmosluokan koirista koe täytetään ensin. Jälki oli täyttynyt kolmosluokan koirista ihan hetkessä, mutta luultavasti Ek:ssä olisi vielä tilaa alemmissa luokissa. Soitto-aikaan pitää olla siis valmiina, jos haluaa mukaan mestaruuskokeeseen.

Leen kanssa ollaan kuitenkin valmistauduttu tasaisella tahdilla kohti päämärää. Jos en saa paikkaa mestaruuskisoihin, täytyy katsella koepaikkaa muualta, mutta ek-kokeita järjestetään vielä harvemmin kuin haku tai jälkikokeita johtuen juurikin siitä, että siinä on ihan valtavasti hommaa järjestävälle taholle.

Treeneissä suuri töisin maaston osalta on haku. Lee aloitti viime kesänä haun harrastamisen, mutta teki oikeastaan vain risteilytreeniä viime kesän. Nyt on kerta kerralta lisätty sen risteilyyn paloja lisää ja haussa siitä paloja riittää. Toukokuussa työstettiin haltuunotto keski-linjalle ja tämä tuntuu toimivan hyvin. Ja toukokuussa treenin aloittava ärsyke oli se, että Lee näki aina kun maalimiehet meni metsään. Siitä se tiesi, että nyt  treenataan hakua. Viimeisimmissä treeneissä maalimiehet on olleet metsässä jo valmiina ja hyvin Lee on lähtenyt etsimään niitä ilman ärsykkeitä.

Kuvassa Lee odottaa vuoroaan ja pääsyä päivän hakuradalle

Haun ilmaisua on treenattu niin irtorullin kuin viime torstaina ekan kerran kiintorullan kanssa. Viime viikolla risteilytreeneihin tuli myös tyhjät pistot mukaan ja lisään niitä nyt tasaisesti lisää niin, ettei Leen työskentely lässähtäisi vaikkei se joka pistolla löydä maalimiestä. Jatkossa treeneihin tulee lisätä hallintaa maalimiehellä ja kuljetusta sieltä keskilinjalle. Erikseen voitaisiin treenata myös hakupiiloja ja tai sitä, että se maalimies on peittettynä hyvin eikä siitä näy kuin esim irtorulla. Sovittiin myös koutsin Sari Kärnän kanssa, että tehdään elokuun lopussa yksi koemainen ek-haku ja tämä olisi kyllä loistava juttu. En nimittäin tiedä yhtään, mitä siellä hakukokeessa saa tehdä ja mitä ei. Kuinka tiheään saa pistottaa ja mitä, jos se koira ei menekkään ekalla pistolla etukulmaan? Näitä ja muita haun sääntöjä pitää vielä opetella. Olen oppinut kyllä tykkäämään hausta tosi paljon ja niin tykkää Leekin.

Tämä kuva on otettu hakutreenin jälkeen, onnituneen treeni ilme havaittavissa.

Muita maastopaloja olen yrittänyt ylläpitää niin, että ainakin kerran viikossa tehtäisiin muut palat. Esineruuduissa on treenattu vain kaistoilla suoraan etenemistä. Tehtiin Karisen Piian kanssa sellainen 50m syvä kaista näkyvään, mutta ilmeisesti koiralle haastavaan maastoon missä meillä oli 3 esinettä sillä kaistalla peräkkäin. Eka esine oli iso karvakaulus takistani, tähän Leen nenä reagoi hyvin vaikka oli ihan varma, että se vaan laukkaa yli. Sitten keski-esinekkin löytyi hyvin, mutta tämän jälkeen en saanut Leetä millään takarajan esineelle. Se jäi jumiin niihin paikkoihin, mistä kaksi esinettä oli jo löytynyt eikä edennyt niitä pidemmälle. Höh! Pidettiin tauko ja käytiin ajamassa jäljet pois ja palattiin sitten esineruudulle uudestaan. Nyt vietiin Leen kanssa esine yhdessä sinne taakse ja lähetin sen hakemaan eturajalta. Nyt meni täysillä ja määrätietoisesti ruudun takarajalle ja haki hienosti sen esineen.

Tarkkusruutua ollaan tehty Sennin ja Pirjon kanssa niin, että viime viikolla meidän ruudussa oli joulu. Lee sai etsiä lahjapaketin, Kitty kuusen.


 Yritetään totuttaa koiria siihen, että joku muu koira on käynyt pikkuruudussa jo ensin, että koirat tottuisi työskentelemään siltikin vaikka vieraan koiran hajua on siinä ruudussa. Eilen tein itsekseni tarkkuusruudun ja otin Aronin apulaiseksi. Pyysin Aronin kolmessa eri kohtaa maahan sinne ruutuun ja tallattiin se vielä yhdessä. Jätin Leelle vasempaan etukulmaan euron kolikon ja lähetin Leen työskentelemään. Se haisteli ruutua tosi tarkkaan, selvästi tarkasti niitä makuupaikkoja, mutta kun lopulta löysi ja ilmaisi sen euron kolikon, sai runsaasti kehuja sekä herkkuja.

Pudotetun Lee osaa hyvin, mutta parantamisen varaa on seuruussa ennen esineen pudotusta. Lee kulkee kyllä sivullani, mutta sitä vaivaa kauheasti ne vieraan koiran hajut ja kulkemiset siinä pudotetun radalla ja seuruu ei ole nättiä vaan ehkä mukana kulkemista. Yritän panostaa tähän ensi kerralla, kun tehdään pudotettua porukalla, että palkkaan sitä seuraamista, jos se sitä kautta paranisi.

Jälkiä on ajettu kerran viikossa ja nyt alkaa kepit löytyä ja jäljen ajo on hyvää ihan missä kelissä vaan. Sen sijaan janalla Lee laittaa kaasun pohjaan ja kuvittelee, että jälki menee siellä 40m päässä. Ja samalla kiroan, että miksi olen edes opettanut sille jo kolmosluokan janoja, sillä ykkösluokan etsintäkokeessa se jälki kulkee ehkä 15m päässä lähetyspaikasta ja Lee laukkaa nyt jäljen yli että heilahtaa. Eilen tein sille janan, jonne jätin ruokakipon siihen liinan mitan päähän eli n. 10 paikeille. Ruokakupissa on kansin päällä, mutta jätän sen vähän raolleen, että Lee saa vaan nenällä työntämällä sen auki. Näin voin itse seisoa koko ajan siellä liinan päässä ja kehua, kun koira eteni maastossa suoraan 10m ja pysähtyi kupille. Sitten kun se on syönyt, sanoin "jatka vaan" ja Lee lähti kaikessa rauhassa jälkeä pitkin ihan oikeaan suuntaan, jäljesti 40m ja ilmaisi siinä ekan kepin.
Näitä janatreenejä teen nyt ainakin seuraavat 10 kertaa, jolloin saan Leen ehkä kulkemaan maavoittoisemmin ja rauhallisemmin janalla, oppimaan, että jälki kulkee siinä melko lähellä ja saan onnistuneita suunnan valintoja.

Jälkikeppi ja pallo, voiko olla ihanampaa?

Sitten tottis. Siinä riittää kyllä vielä puuhaa vaikka olenkin positiivisesti iloinen siitä, että ollaan löydetty pk-vire. Olen saanut yhdistettyä Leelle, että isoilla kentillä saa seuraamisesta kunnon leikkipalkan ja se seuraa nyt tosi innokkaasti ja motivoituneesti sen ekan suoran. Liikkeestä istumista olen nyt käynyt ottamassa vähän joka päivä, sillä bh-koetta varten tehtiin vaan liikkeestä maahanmenoja. Noudoissa tasamalla kapulan palautus on edelleen hitaampi kuin meno, mutta näissä olen juossut nyt vain Leetä karkuun lelun kanssa, jolloin se lisää vauhtia. Ja hyppynouto, kolmen vuoden projekti on siinä vaiheessa, että Lee hyppää metrisen itsevarmasti ja teki sen viime viikolla kokonaisena liikkeenä ekan kerran 650 grammaisella kapulalla. Metrisen opettamiseen olen kyllä panostanut ja se on tosi tärkeä liike pk-tottiksessa. A-estenoutoa ei olla nyt tehty noutona, vaan pelkkää kiipeämistä kohti ohjaajaa. Laukauksia on nyt kuunneltu vain paikalla makuussa, mutta jos saan huomenna ampumisseuraa, niin aletaan ottaa niitä myös seuraamisen yhteyteen.

 Eteenmenoja on tehty nyt viikon tai kaksi meidän vaaputtimen avulla. Aronille opetin sillä sen aikanaan ja sama sopii Leelle. Vaaputin on siis kohde, jolle mennään tekemään nenäkosketus. Se on hyvin neutraali itsessään koiralle, eikä se näy kauas, mutta jos käyttäisin jotakin isoa lelua tai palloa eteenmenokohteena, saisin taatusti valmistelevassa vaiheessa koiran edistämään. Aron ainakin aikanaan vaan kyttäili kentän reunoja ja yritti bongata jo kentälle tullessa, että missä sen lelu on, joten vaihdoin silloin vaaputtimen lelun tilalle. Nyt Lee lähtee toistaiseksi eteen perusasennosta ja saa minut palkkaamaan heitettävän pallon kanssa, kun on juossut ensin täysillä vaaputtimelle. Ollaan otettu myös jo kuuntelua tähän eli saatakin sanoa "maa" jo ennen vaaputinta ja palkkaan sitten hienosta kuuntelusta ruhtinaallisesti, jos menee yhdestä käskystä maahan. Ekalla kerralla Lee pysäytti vauhdin ja kääntyi minua katsomaan, että mitä sanoit?, mutta sen jälkeen se oppi, että joskus tulee maahanmeno-käsky ja joskus ei.

Lee ja vaaputin

Joten onhan tässä kokeeseen valmistautumisessa vaikka kuinka paljon tehtävää, mutta kuten kuvista voi päätellä: Leellä on superkivaa. Se rakastaa treenamista ja yhdessä puuhastelua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti