Skyfall

Ja mitä Skyfall-esitys toi tullessaan...…..

Viimeinen viikko on treenattu tosi paljon pelkästään koiratanssia. Edessä oli koiratanssikisat Jyväskylässä ja vielä viikkoa ennen meidän ohjelma näytti todella epävarmalta ja vajaalta. Vielä 4 päivää ennen mietin, että leikataan musiikista yksi pala pois. Alkuperäinen Skyfall-musa oli työstetty voittajaan ja ohjelman kesto oli hieman yli 3 min. Ehkä hiukan liian pitkä vielä avoimeen luokkaan. Mutta aina kun otettiin jokin pala pois, kärsi kokonaisuus. Joten ohjelmaan keksin sitten täytettä ihan viime hetkellä.

Pari päivää ennen koiratanssikoetta olikin vielä iltarallykisat kotihallilla. Ajattelin, että ei pitäisi kyllä mennä. Ei olla tehty ainuttakaan rallytreeniä edellisten kisojen jälkeen, joten epäreilua kyllä koiralle. Koiratanssissa taas ei saa istua missään kohtaa ohjelmaa, joten millä kerron koiralle, että nyt on rallykoe, istuthan heti kun pysähdyn. No lähdettiin tekemään vain maksettu harjoitus ilman jännitystä tai onnistumisen ajatusta. Radan nähdessäni oli innoissani, sillä oikeastaan kaikki kyltit oli meille helpot paitsi viimeinen kyltti. Siinä oli koiran tultava oikealta puolen eteen seisomaan ja siitä peruutus. Ollaankohan tehty tämä viimeksi elokuussa?

Tuomarina oli Päivi Nummi ja ai miten tykkään hänen radoistaan. Se varmaan oli syynäkin näihin kisoihin. Ja Lee olisi saanut ehkä valiotuloksen, jollei sen ohjaaja olisi taputtanut reiteen pujottelussa, siitä tuli -3 ov. Se pieni kontaktin herpaantuminen sai minut taputtamaan reittä vasten ja samalla hetkellä muistin, että näin ei rallyssä pidä ikinä tehdä. Kyllä siellä muutakin sattui ja tapahtui, mutta pisteitä tältä radalta 92. Ja se oli Leen paras tulos mestarista. Lee tuntui virkeältä ja villiltä, mikä on tietty hyvä asia, ettei sen asenne kisaamista kohtaan ole sammunut, vaikka sen ohjaaja kokee olevansa surkea. Tämän vuoksi rally tuntuu juuri ihan turhalta piperrykseltä ja taidan ottaa meille nyt oikean rally-breikin. Katsellaan vaikka ensi vuonna, että puhutteleeko tämä laji. No joo, eiköhän, mutta muut teemat nyt inspiroi enemmän.

Ja niin lähdettiin Sennin kanssa lauantai-aamuna kohti Jyväskylää. Siellä oli htm-avo luokassa 7 koirakkkoa ja lähtölistaa katsoessa tiesin luokan olevan kovatasoinen. Meillä oli kuitenkin lähtöpaikka luokan viimeisenä. Ja päätin tehdä parhaani, keskittyä esiintymään, ohjata koiraa silti selkeästi ja päätin katsoa sekä taivasta että tuomareita koiran sijaan edes jossakin välissä. Ohjelma lähti käyntiin hivenen haparoivasti, mutta kun 3 minuutin esitys oli ohi, tiesin, että me tehtiin Leen kanssa tämä paremmin kuin yksissäkään harjoituksissa.

Ja niin Lee voitti! Pisteitä saimme 24,03 sekä kunniamaininnan. Tämän vuoden alusta koiratanssisääntöjen mukaan kolmella kumalla saa HTM2-koularin ja meillä oli edelliseltä syksyltä niitä kaksi jo jemmassa. Joten Lee sai nyt luultavasti ensimmäisenä bordercolliena sekä ilmeisesti ensimmäisenä koiratanssikoirana tämän koularin nimensä eteen.

Kilpailun jälkeen yksi tuomareista tuli kertomaan, että meidän esitys oli koskettanut häntä sillä tavalla, ettei kuulemma tule unohtamaan sitä hetkeen. Kiitin sanattomana tästä palautteesta. Mutta siitähän koiratanssissa oli kyse, että saisi luotua katsojalle mielikuvan musiikista, teemasta, saumattomasta yhteistyöstä ja oikein ajoitetuista positioista. Olen kuunnellut Skyfallin ehkä tuhat kertaa ja kyllä se vaatii toistoja, että lopulta voit askeltaa musiikin tahdissa ja pysähtyä, kun tahti vaihtuu. Ja ohjata samalla vielä koiraa. Kehityspalautteena kaikki tuomarin kiinnittivät huomiota käsimerkkeihin, joita pitää ohjelmasta karsia. Kirjoitinkin viikko sitten paperille kaikki positioiden vaihdot ylös ja pidin päiväkirjaa, että kuinka monta niitä on ja että tulisi harjoiteltua kaikkia lähemmäs vain suullista käskyä. Toki ohjelmassa autoin koiraa nyt käsin. Tulevaisuuteen meidän pitää nyt opetella vielä pari positiota lisää, tehdä niihin lisää suuntia ja sitten yhdistellä ne tähän nykyiseen ohjelmaan. Ja sitten on esitys voittajaluokkaa varten valmis.

Mikään ohjelma ei kuitenkaan rakennu yksin, joten olen kiitollinen, että ystäväni Anna on aina taustatukena neuvomassa minua uusien ideoiden kanssa. Ohjelman taustalla on suuri rooli myös meidän koiratanssivalmentajalla Salla Haavistolla, joka ohjaa meidän yhteisiä ideoita. Itse en aina tiedä, että mikä sopii koiratanssiin ja mikä ei. Salla myös osaa sanoa siitä esityksen taiteellisesta puolesta eniten, että miten saada se ohjelman teema tuotua esiin oikein. Ja vielä tässäkin skyfall-ohjelmassa on paljon parannettavaa minun liikkumisessa. Ja Senni, ihana Senni, jakaa kanssani kisareissuja ja retkiä Sallan luokse. Videoi treenejä ja muistuttaa, että muista katse, muista nilkat. Sanoo kahta päivää ennen, että ei, et kehitä tähän nyt enää koiralle uutta positiota....

Joten tämä oli meidän viimeinen kisa tälle vuodelle ja olen niin kiitollinen maailman rakkaimmalle koiralleni Leelle, joka lajista toiseen on valmis kanssani lähtemään vaikka Timbuktuun, jos niin haluan.