sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elokuu ja Aronin vepet

Aronin kesä on yksin omaan täyttynyt vepestä. Kahdet vepetreenit viikossa + 3 vepekoetta heinäkuussa. Ahkera uiminen tietää sitä, että lihasta löytyy Aronin kropasta ja kynnys pulahtaa uimaan lenkilläkin on matala.



Koepaikkojen suhteen vepekesä on vain armoton. Tampereella on elokuussa vepekoe ja paikkoja tiedustellessa olisin ollut varasijalla 16. Muuramen vepeiljöiden kokeeseen olisin päässyt ensi viikonloppuna, mutta töiden puolesta en saanut vapaapäiviä järjestymään. Yksi vapaa viikonloppu kolmen viikon työvuorolistassa ei osunut sinne mihin olisin halunnut. No vepekokeita on, mutta taidan luovuttaa koepaikan metsästyksen tältä kesältä. Koirahan ei sitä tiedä, että tämä joku menetys olisi, että sen puoleen on turha stressata. 

Treeneissä ollaan kuitenkin polskittu määrätietoisesti eteenpäin. Ollaan alettu treeniryhmän kanssa miettimään treenejä erilaisiin rantoihin, että koirille tulisi kokemusta eri paikoista. Vakirannassa koirat ohjautuu hyvin porttien sisään, joten eri rantoja nyt tarvitaan. 
Ei olla jääty junnaamaan avoliikkeitä, jotka me jo osataan vaan ollaan tehty voittajaluokan juttuja lähes valmiiksi asti tai helpotettuina. Ajattelin, että tehdään niin pitkälle kun kesää ja uintikelejä riittää ja sitten ensi kesänä heti alkukaudesta avoimeen ja jos luoja suo tai terveyttä riittää, niin siitä voittajaan. Vepevalio olisi se ensi kesän tavoite.

Voittajaluokan liikkeistä liike "liikkuvat veneet" helpotettiin niin, että vain toinen vene liikkui. Tämä liike on ehkä eniten sellainen, missä pitää harjoitella sitä omaa ajoitusta, että koska lähetän koiran veneen hakuun.
Kakkosliike pelastusrenkaan hakeminen toisesta veneestä sujuu jo koemaisesti. Käytän siinä sen sallitut käskyt 2 kpl hae ja tuo. Onnistui viime keskiviikkona ihan nappiin. 
Sitten on köyden vienti veneeseen. Hyvin sujuu vienti, mutta takaisin tullessa autan koiraa rannalta ja tämä on lisäapu, joka pitää vielä häivyttää pois. 
Vaikein liike on hukkuvan haku pelastusrenkaan avulla. Tässä koiran tulee lähteä rannasta pelastusrenkaan kanssa kiertämään hukkuva, joka on tippunut 30m rannasta ja joka on ihan paikallaan vedessä. Kiertäähän Aron maalla kohteita, mutta järvessä se on sille vaikeampaa. Ja tähän asti on aina viety jotakin ihmiselle tai haettu ihmiseltä, nyt vain pitäisi kiertää hukkuvan ympäri ja samalla hukkuva tarttuu renkaaseen, jolla koira vetää hukkuvan rantaan ja liike loppuu siihen. 
Ollaan harjoiteltu tätä niin, että Reijo on kahluuhousut jalassa järvessä ja lähetän Aronin kiertämään Reijoa. On aloitettu ihan 3 metrin päästä, sitten pidennetty matkaa. Tehtiin hommaa ensin pelkkä köysi suussa, nyt tekee kiertoa jo renkaankin kanssa. Etäisyys on tällä hetkellä noin 10m ja välillä Aron käy kiertämässä tosi hyvin ja sitten tulikin kerta, että se kääntyi puolessa välissä takaisin. Mietittiin, että millä nostetaan sen motivaatio niin, että sen olisi ihan pakko päästä kiertämään hukkuvaa? Kokeiltiin, että hukkuvalla on Aronin frispii ja kun Aron on kiertänyt sen, se frispii lentää kohti rantaa palkaksi. Tällä saatiin Aron lähtemään muutaman kerran niin, että se ihan loikkasi veteen. Mutta tässä liikkeessä on eniten tekemistä. Pähkäily jatkuu.

Tälle viikonlopulle meillä piti olla vepeleiri Saarijärvellä. Se kesän kohokohta. 
Elviksella alkoi vatsatauti  viikko sitten sunnuntai-iltana. Edellisen kerran sama vaiva koetteli kaikkia perheen koiria, mutta Elviksellä meni siitä toipumiseen pitkä aika. Ja nyt taas. Uloste oli ihan ripulia ja oksensi myös. Maanantaina hain apteekista Promaxia ja sen turvin sinniteltiin keskiviikkoon. Keitin riisi/kananjauhelihavelliä ja syötiin pieniä eriä pitkin päivää, mutta torstaina Elvis oksensi jo niin rajusti ja verta tuli ripulin mukana, että haettiin eläinlääkäristä apua. Saatiin antibioottikuuri ja muita tukivalmisteita ja nyt Elvis on taas oma virkeä itsensä. Se syö toistaiseksi vatsatautisten helposti sulavaa purkkiruokaa ja eilen tuli ensimmäinen kiinteä uloste. Joten tämä kun oli taustalla, olin lähes hysteerinen Aronin tehdessä kahdet ripulit ulos ja oksentaen kerran. Eli kyseessä on sittenkin tarttuva tauti? Ja rankka vepeleiri edessä! Joten perjantai-iltana oli päätös tehtävä, että vaikka en tiedä varmaksi mihin tauti etenee, ei liene reilua viedä koiraa viikonlopun reissuun siinä tilanteessa. Harmitti, mutta järki aina mukana näissä hommissa. Lääkitsin Aronin kaikilla Elviksen tukiravinteilla heti ja lauantaina tilanne oli rauhoittunut. Ray ja Lee eivät ole ripuloineet eikä oksentaneet, joten toivon, että tauti oli nyt vain tässä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti