Lee 9 viikkoa

Pikkupennusta on tulossa iso pentu. Tuntuu, että se kasvaa ihan silmissä korkeutta ja isot tassut sillä oli jo valmiiksi. Samoin pitkä siimahäntä. Jännää, että miltä Lee näyttääkään isona.

Nukkuva pentupötkylä

Edeltävän viikon aikana on käyty pentutreffeillä ja kylässä monessa paikassa. Sunnuntai-iltaa vietettiin Sarkun ja Hippa-pennun kanssa. Sarkku avasi mm. pihassa olevan hevostrailerin auki ja aateltiin, että se olisi pennuille jännä paikka, mutta trailerin oli nopeasti nähty. Tämän jälkeen käytiin läheisessä leikkipuistossa pentujen kanssa. Mentiin pätkä kävelytietä pennut hihnoissa ja ihmeteltiin, että näinkö sitä pentua hihnassa viedään. Jännittävin taisi olla vihreä roskis menomatkalla, takaisin tullessa sekin oli jo nähty. 

Maanantaina pidettiin Tamskin hallin takana pentupainit ja paikalla oli Leen lisäksi lapukan ja bordercollien pentu. Painit oli hurjat ja oli hämmentävää, että pikkuleikit meni pennuilla heti tunteisiin. Kultamussu Lee oli oikein rakkari-ainesta. Samalla kertaa käytiin kuitenkin treenihallissa sisällä ja olihan se ihmeellinen maailma Leen silmissä. 

Kävelin sen kanssa treenikentällä ja kylläpä putket jo kiinnosti. Lisäksi se ihmetteli toisten kenttien käskyjä, liikkuvia ihmisiä ja koirien haukkumista koko ajan kuitenkin toimintakyvyn säilyttäen. Käytiinkin ihan lopuksi ennen kotiin lähtöä syömässä iltaruoka treenikentällä, että jäisi tuosta paikasta mahdollisimman positiivinen mielikuva. Lee myös nukkui autossa häkissä tunnin verran tuolla retkellä, kun koulutin agilityä hallissa. Jännityksellä hiippailin autolle katsomaan, että mitä sinne kuuluu, niin pentu oli täydessä sikiunessa. Autoilu ja sinne häkkiin jääminen on tullut kyllä ihan ilmaiseksi, ottaa nämä hyvin lunkisti. 

Kotona on puuhastelu nurmijäljestyksen parissa. Lee on ajanut nyt kaikkiaan 7 kpl nurmijälkiä. Tähän mennessä olen oivaltanut, että

- yksi nami per kengänjälki

- painan tukevan askeleen nurmeen, että murtuneen maan vahvempi haju tukisi pentua pysymään siinä

- laitan jälkivaljaat pennulle

- ei loppupalkkaa jäljen päähän (aiheutti liikaa kiirettä)

- lelu taskuun ja jäljen päässä siirrytään leikkimään leluun, ettei koe suurta pettymystä jäljen loppuessa

- opetellaan niin, että syödään joka nami, ei palata takaisin päin vaan koko ajan eteenpäin

- yritän estää ryysimästä ja löysätä hihnan kun työskentelee rauhassa

Menossa jäljelle, näyttää jo jälkikoiralta valjaissaan

Joten sanoisin, että älyttömän mielenkiintoista ja kivaa puuhastelua, missä molemmat oppii. Jäljestyksen lisäksi mielessä on ilmaisun opettaminen mahdollisimman pitkälle. 

Ja aloitettiinkin tämän avulla.

Tölkin avaajan on juuri sopiva pieni esine, joka ei paista silmiin, mutta on oma ainutlaatuinen esine. Aloitin ensin niin, että naksuttelin tälle esineelle nenäkosketuksia. Läheskään aina ei se nenä koskenut esineeseen, mutta naks kun meni sitä kohti. Palkkasin poispäin esineestä, että sain koiran etsimään esineen matolta uudestaan ja saamaan naksun. Seuraavassa vaiheessa (kiitos Anna) en halunnut, etät koira sinkoaa pois esineeltä vaan jää siihen. Eli esineen ollessa useimmiten etutassujen välissä vein ruokakäden siihen esineen päälle ja siinä syötiin. Ajatuksena, että jää esineelle, näinhän koira jää sitten jäljelläkin. Aloitin eilen palkkaamisen myös niin, että vein ruoka käden ihan maahan asti sen esineen päälle ja pentu asettui makuulle syömään kädestä. Eli tällä tavoin jatketaan toivoen, että koira tarjoasi itse makuulle menoa esineen luona. Jos homma jatkuu menestyksellä teen ensi viikolla jo ulos jonkinlaisen tallatun alueen, jonne tiputan näitä esineitä ja palkitsen runsaasti. 

Muita naksutteluja ollaan tehty kosketuskepin avulla sekä tasapainotyynyn avulla. Tasapainontyynyllä päästiin tänä aamuna siihen vaiheeseen, että menee seisomaan sille etutassuin, naksautan ja annan ruokaa siinä tyynyn päällä. Ja lähdettiin jo pyörimään siinä. Vitsit kun se teki jo hyvin. 

Mietinnässä on myös kahden palkkasanan opettaminen. Toinen on jes (vapaa), jolloin vapautuu liikkumaan esim lelun kanssa. Toinen sana on jokin, mikä kertoo, että pysy siinä, palkka tulee luoksesi. 

Kotipiha alkaa olla jo tuttu ja varma paikka, joten varmaan tänään täytyy taas lähteä ihmisten ilmoille katsomaan pennun kanssa maailmaa. 

Ja niinhän me sitten käytiinkin. Ensin pysähdyttiin Vatialan hautausmaan reunalle. Hautausmaan työntekijät olivat juuri traktorihallilla pitämässä taukoa ja ennen kuin ne edes huomasivatkaan oli kaikilla kädessä namit ja pidettiin sellainen namirinki. Ja hetkessä tutustuttiin puolin ja toisin. Heh, en todella tuntenut ketäänniistä  tyypeistä aikaisemmin, mutta pennulla on ihmeellinen voima. Jokainen halusi näyttää kännykästä oman koiran kuvaa jne. Kivat sedät päästivät meidät tutkimaan niiden traktorihalliakin, mutta Leen mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. 

Jatkettiin siitä metsään. Tämä se ihmeellinen paikka oli, sillä mustikanvarpujen seassa kulkeva pentu oli kuin viidakossa. Syötiin yhdessä mustikoita varvuista ja ihmeteltiin metsää. 

Ja taas pentu auton perään ja tutkimusmatka jatkui Prismalle. Siellä Lee kulki todella reippaana. Tutustui lisää ihmisiin, käytiin Mustissa ja Mirrissä, pyörittiin kassojen nurkilla ja lopuksi parkkipaikalla. Lee oli sopeutui ympäristöön nopeasti. Hieno pentu!