Oltiin Miinun ja Pipsan kanssa aloittelemassa Tavesin nimen alla kulkevia keskiviikko-jäljestyksiä ja huomattiin, että meillä on kiva nuorten koirien jälkiryhmä. Kaikki koirat vuoden iän molemmin puolin ja aloittelemassa tätä jäjestyskautta talven jälkeen.
Tallattiin toistemme koirille vieraat jäljet ja yritettiin ajoittaa ne niin, etteivät vanhene kovin paljoa yli tunnin vanhoiksi. Koko päivän oli satanut, mutta nyt illaksi sade oli päättynyt. Metsän sammal oli märkää ja ilma kostea. Ihan paras jäljestyskeli siis nuorille koirille. Ajettiin jäljet yksi kerrallaan ja yhdessä ihmeteltiin koiriemme jäljestystä. Vertaistuki oli tosi tärkeää ja se, että koira ajoi jälkeään, vaikka sen ohjaajan lisäksi oli kaksi muuta ihmistä mukana siellä metsässä.
Lee lähti ajamaan Pipsan tekemää jälkeä ( jälki nro 5) tosi hyvin. Huomattiin, että matkan varrelle tiputeltu ruoka ehkä vähän häiritsi työskentelyä. Sillä saattoi jäädä pari namia syömättä, eikä ollut kiva, että se kääntyi takaisin päin vielä syömään niitä nameja. Jälki oli semmonen iso kaari, ehkä 200m ja Lee eteni sillä hyvin. Jäljen päässä on herkkupurkki ja Pipsalle antamani keppi, jonka kohdalla Lee ilmaisi ja putosi hyvin makuulle. Mahtavaa!
Tein heti seuraavalle illalle uuden jäljen Leelle. Jälki nro 6 oli tehty helppoon maastoon Vehoniemen sorakuopan lähelle ja ilma oli sellainen, että ihan kohta sataa. Jäljen alkuun laitoin pienen namikasan, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa jälki, jossa ei ole ruokaa askelissa. Jälki oli 500m pitkä, ajoin sen tasan tunnin vanhana. Siinä oli ekan kepin alla pieni herkkupurkki, sitten kaksi keppiä ilman herkkuja ja jäljen päässä isompi purkki kepin alla. Ja mikä työvoitto, Lee ilmaisi kaikki kepit ihan spontaanisti.
Sitten Lee sai lepuuttaa jälki nenäänsä kolme päivää ja tein sille tänään jälki nro 7. Tänään oli ensimmäinen kuuma päivä ja metsä, johon sen jäljen tallasin oli rutikuiva. Mietiskelin, että mitenkähän se jäljen haju nyt edes tarttuu maastoon. Jälki oli nyt 400m pitkä, siinä ei ollut ruokaa. Keppejä laitoin 5 kpl ja ainoastaan viimeisen kepin alla oli avaamaton Ceacar koiranmärkäruoka. Olen tähän saakka käyttänyt todella hyvin hajustettuja keppejä. Ne siis taitaa olla eteisessä takkien taskuissa ja olen käyttänyt niitä keppejä aikaisemminkin. Näin alussa minulle on tärkeää, että saa ylipäätään kerrottua Leelle, että idea on jäljestää ja ilmaista ne kepit ja vain kepiltä tulee ruokaa. Kepin hajustus on siis tavallista voimakkaampi. Jos se ei ilmaise keppiä, en pääse palkkaamaan sitä mitenkään. Tänään kuitenkin otin ulkolaatikosta viime keväänä pilkottuja kuivia keppejä muutaman taskuun hajuuntumaan. Ihan vain tarkistaakseni, että missä keppien kanssa nyt mennään.
Jäljellä ykköskeppi oli takuuvarma taskussa pitkään hajuuntunut keppi. Sille hyvä ilmaisu. Kakkoskeppi oli vähemmän hajustettu ulkolaatikosta napattu keppi ja tällä Lee epäröi, se kävi maahan, mutta ei pysynytkään siinä, vaan nousi takaisin seisomaan. Menin pian koiran luokse ja näytin keppiä, että kyllä, tämä on keppi, jolloin Lee kävi maahan ja sai ruokaa taskustani. Sitten jatkettiin matkaa.
Kaikkiaan jäljellä nro 7 oli 5 keppiä, joista se ilmaisi 3/5. Se meni toisen ulkolaatikon kepin yli ihan kylmän viileästi ja yksi ilmaisematon keppi ei vain jostain syystä osunut kohdalle. Viimeisen kepin ilmaisu oli kyllä paras ja teki sen tosi hyvin.
Jäljestyksessä tänään erityisen hyvää oli, että Lee ylitti yhden hiekkatien ja useamman polun. Nyt se ei enää hätkähdä vaikka tuleekin lyhyt alustanvaihdos tulee sille eteen. Jatkossa taidan siirtyä ottamaan aina uudet kepit ulkolaatikosta taskuun mukaan. Pikkuhiljaa voisi lähteä miettimään myös janajuttujen aloittamista. Ja lisää vieraiden jälkiä ja erilaisia maastoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti