torstai 24. tammikuuta 2019

Uusia temppuja

On se jännä, että rallykisojen jälkeen olin ehkä yhden kokonaisen päivän treeniväsymyksessä tai koulutusähkyssä. Sunnuntaille oli vaan sovittu tokotreenit Taidogas-halliin työkaverini Eijan kanssa, mihin piti mennä. Ilman sovittua kertaa ei oltaisi kyllä treenattu yhtikäs mitään. Eija kertoi, että Taidoggaalla collieyhdistyksen varaamat tunnit, mutta tokovuorolla on hyvin vähäisesti kävijöitä, joten lähdin liikkuroimaan Eijaa ja Lee pääsi mukaan. Ja siitä se koiran kouluttamisen hurmos taas lähtikin.

Hyödynsin heti Eijaa meidän luoksepäästävyystreeneihin. Seisotin Leetä Eijan edessä ja palkkasin paljon. Sitten Eijan tuli kosketella Leetä ja Leen piti vaan seistä. Saatiin onnistumaan, mutta Lee ei ole näissä mitenkään rennon lupsakka vaan päinvastoin. Joten tehdään näitä nyt paljon ja kaikkialla, että voitaisiin olla Leen kanssa jonain päivänä kumpikin varmoja, ettei vieras ihminen saa kuppia keikahtamaan nurin. Lee on näissä lähinnä epävarma ja epävarmana valitsee sellaisen ylimielistelyn, mikä on ihan turhaa. 

Sitten teimme ruutuun lähestystä, missä Leen tulee irroittautua ruudusta päästäkseen sinne. Lee on oppinut, että ruutuun pääsee ottamalla minuun kontaktin, mutta se osaa tehdä sen niin, että toinen silmä katsoo minuun ja toinen ruutuun. Se ei siis luovu siitä ja on joutunut tekemään joitakin temppuja, joista vasta saa luvan lähteä ruutuun. Tietty tulee vahvistettua myös kuuntelua samalla. Nämä ruututreenit onnistui hyvin, mutta sitten olikin vaikeaa, kun piti lähteä eteenpäin tekemään kierto ja se ihana ruutu oli siellä samalla paikallaan oikealla nurkassa. Ruutu oli todellakin houkutteleva kierron rinnalla. Huomasin vain, että kiertoon pitää kasvattaa paremmat taidot ja motivaatio, sen jälkeen voidaan erotella kummalle mennään. 

Lopuksi tehtiin kaukon asennon vaihtoja Eijan seisoessa Leen takana. Tämä on vaikeaa. Lee siis teki vaihdot, mutta ilme ja asenne kertoo, että jännittää. Joten pikkuhiljaa vahvistelen näihin itsetuntoa. 

Sitten alkoikin yövuorot, jotka on luonnollinen tapa antaa koirallekin pari lepopäivää. Lenkillä käytiin päivänvalon aikaan, ei muuta. 



Keskiviikkona olikin meidän rallyryhmän treenikerta, missä ei haluttu tehdä rataa, vaan ajatukset on jo suunnattu sinne rallyn ylempiin luokkiin. Lee harjoitteli uutena juttuja puolen vaihtoa takaa perusasentoihin. Se ei tiedä vielä yhtään mitään oikean puolen seuraamisista, mutta otan nyt sitä oikeaa puolta pikkuhiljaa ohjelmistoon ensin ihan perusasentojen kautta. Oikean puolen paikka on liki, kun vasemmalla on sivu. Vahvistan paljon paikalla ollessa sitä oikean puolen perusasentoa ja voidaan ottaa siitä myös eteen istumaan ja takaisin liki-siirtymiä. Kun Liki alkaa saada jonkinlaista vahvuutta, lähden sitten liikkeelle, mutta en ihan vielä. 

Toisena uutena juttuna lähdettiin työstämään koira peruuttaa ihmisen edessä poispäin-temppua ja siinä halutaan, että koira oppii heti alusta pitäen menemään suoraan taaksepäin. Rakennettiin rallykylteistä semmonen kuja, mikä ohjaa koiraa olemaan suora. Lee osaa mennä minusta poispäin 3 askelta, maksimissaan 4, joten tähän tarvitsen vielä huolellisempia koulutustaitoja, että se peruuttaisi 5 tai 6 askelta. Itseasiassa se peruuttaisi niin kauan pysähtymättä, kunnes naksautan tai sanon jes. Joten tätä nyt treenataan ahkerasti. 

Tänään olikin vapaapäivä, joten heti aamusta hallille treenailemaan. Tokon puolella on paljon sellaisia juttuja myös, joita pitää nyt ihan opettamalla opettaa, joten aloittelin tänään liikkeestä istumisen kanssa. Lee osaa jo tosi hyvin käydä istumaan käskystä, kun kun peruutan koirasta poispäin ja Lee kulkee siinä edessäni. Olen paljon vahvistanut siihen tietynlaista tekniikkaa, missä se iskee heti takapään maahan käskyn kuultuaan ja siirtää painon täysin takapään päälle. Näitä olen palkannut sitten sen yläpuolelle, jolloin se tekniikka semmoiseen "kurrehtavaan" istumiseen vahvistuu. Lee on saanut palkan aina ihan heti ja tänään aloittelin siihen kestoa, että siihen asentoon täytyy myös jäädä. Ja olipas se hankalaa. Piti ihan muistella, että miten tämä sama asia menikään maahanmenon kanssa. Taisin vaan niissä palkata paljon koiraa pysymään siihen asentoon, mikä sille oli sanottu. 

Uutena juttuja otin myös paikalla istumisen jättöjä. Aikaa istumiseen tulee kasvattaa, mutta en koe, että minuutin istumisesta tulisi mikään ongelma. Ohjelmistoon vaan sekin täytyy ottaa. Liikkeestä istumisen loppuja harjoittelin myös eli  missä palaan koiran luokse, mutta kierränkin koiran takaa. Näissä tiputan lelun maahan sinne jonnekin eteen ja vapautan koiran siihen siihen eri sijainneista. 

Tänään tehtiin myös noutoja. Lee osaa lähteä noutokapulalle, napata sen heti suuhun ja kääntyä minua kohti. Ainoastaan se näyttävä loppu siitä enää puuttuu. 
Näissä palkkasin ihan edessä istuvaa koiraa paljon ilman kapulaa. Sitten kapula suuhun ja pyysin eteeni istumaan siitä metrin päästä. Alkoi sujua. Sitten halusin vähän vauhtia, joten otin ihan noutona. Autoin koiraa sanomalla tänne, kun se tuli minua kohti kapula suussa. Sain sen kerrasta tulemaan siihen oikeaan paikkaan ja pidettiin pileet. Toistaiseksi sillä on tosi hyvä pito, nyt vaan täytyy saada se loppuasennon paikka vahvaksi. 

Että semmosta Leen elämässä. Huomenna jatketaan näillä samoilla teemoilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti