sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Talviurheilua

Viikko sitten sunnuntai-aamuna tunsin itseni todella talvi-urheilijaksi, kun lähdettiin Leen kanssa Längelmäelle nuorten koirien tokotreeneihin. Lumipyry ja tuuli oli ihan jäätävää eikä lasinpyyhkimissä ollut niin nopeaa säätöä, mikä olisi pitänyt näkyvyyttä autosta ulos. Edessä ajavaa autoa ei havainnut kun puskurissa kiinni olemalla ja lunta tuli kuin esteristä.

Kyytiin haettiin Senni ja Kitty ja näin ajeltiin hiljakseen kohti kana-areenaa. Nelisin matka tuntui siedettävältä. Onneksi kana-areena oli ihanan lämmin eikä siellä sisällä tiennyt ulkona olevasta myrskystä mitään. Jos olis ollut tiedossa ulkotreenit, olisin luultavasti jäänyt kotiin. Vielä kymmenen vuotta sitten hallitreenaaminen oli ylellisyyttä ja paljon treenattiin ulkona auratuilla parkkipaikoilla. Näpit jäässä heitettiin noutokapulaa ja oltiin onnellisia. Toista se on nykyään, kun sitä on tottunut noihin hyviin halliolosuhteisiin.

Nuorten koirien ringistä meitä taisi olla 9 koirakkoa treenaamassa ja olihan se vähän sellaista jännittävää, kun porukassa on paljon uusia ihmisiä ja koiria, joiden kanssa vasta aloitellaan yhteistä taipaletta. Anu kuitenkin oli meidän treeniavustajana eikä Anua tarvitse jännittää yhtään, kun tunnetaan pitkältä ajalta, joten itse treenit meni ihan kivasti. Halusin, että saadaan Leen kanssa hyvän fiiliksen, joten treenattiin pääasiassa sellaisia kivoja juttuja. 

Ekalla kierroksella erotteltiin ruutua ja kiertoa. Ruutu on ollut ihan alusta saakka Leelle helppo juttu. Toki olen tehnyt tässä matkan varrella ruutuja aina motivaatio mielessä eli pääsääntöisesti ruudussa on ollut aina lelu tai alusta, satunnaisesti tyhjä ruutu. Ja tämä näkyi myös kanalla, että ruutu löytyi hyvin, jopa ilman leluja tai alustaa. Ollaan myös erikseen harjoiteltu ruudusta luopumista ja ilokseni huomasin, miten Lee tarjoaa nyt enemmän kontaktia minuun päästäkseen ruutuun ja itse ruudun tuijottelu on vähäisempää. Kierto sen sijaan on ollut meille jotenkin vaikea, vaikka mielestäni se on maailman yksinkertaisin liike. Tosi paljon Lee on jäänyt kiertotötterön taakse miettimään, että pitääkö pysähtyä ja tuleeko minulta vihjeitä ja palkkaa. Ollaankin otettu kiertoa kotipihassa nyt kuurina pari kiertoa päivässä -taktiikalla aina lenkiltä tullessa. Ja se alkaa nyt pelittää. Kanalla tehtiin lähetyksiä vuorotellen ruutuun ja kiertoon. Lopulta niin, että kiertotötterö oli samassa suunnassa kuin ruutu ja kierto onnistui. Huippua! Anu huomasi, että palkkaan ruuduista paljon paremmin kun kierroista, joten ei se ihmekään ole, että koiran silmissä ruutu on parempi. Kiitos Anu tästä hyvästä huomiosta. 

Kakkoskierroksella halusin tunnustella avoimen luokan liikkeitä ja käytiin niitä liikkuroinnin tuella läpi niin, että välillä palkkasin siirtymän tai muuten yllätin palkalla hyvässä kohtaa. Lee oli kivasti mukana, mutta kaikki maahanmenot oli jostakin syystä vaikeita. Luoksetulo kun alkaa maahanmenolla, meni Lee maahan hitaasti ja niin, ettei kyynärät osuneet maahan. Ihan uusi juttu. Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut ollenkaan tasomme mukaisesti, mutta sitä ennakoiva seuruu-osuus oli jotakin ihan ihmeellistä pomputtelua, joten ei se ihmekään, ettei käskyn toteutus onnistunut. Tehtiinkin sitten lopuksi kaukojen aloitusmaahanmenoa useampaan kertaan ja lopuksi ihan yleisön edessä ruhtinaallisella palkalla.
Nouto alkaa tuntua kivalta liikkeeltä, mutta en ottanut sitä nyt liikkeenä loppuun asti vaan palkkasin nostosta. Tosin Lee ei halua sylkeä kapulaa suustaan kesken kaiken vaan laukkasi kapula suussa lelulle. 
Saatiin pari mukavaa kuvaa näistä treeneistä Kaisa Jalavalta ja Leen ilmeestä voi päätellä, että vähän jännää, mutta mukavaa oli. 






Lopuksi tehtiin paikalla-olot, joissa maahanmenon vaikeus myös näkyi ja se liikkuriin kiinnittyminen. Jos miettii mitä liikkuri tekee, on käskyn noudattaminen vaikeaa. Tiedän, että treenillä nämä korjaantuu, joten huolestua en aio, mutta selkeä kehittymisen tarve on juuri tässä. 
Lee teki myös ensimmäisen paikka-istumisen ryhmässä, mikä onnistui hyvin ja Lee istui tosi hyvin, vaikka sitä on ihan vähän vasta harjoiteltu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti