Olen niin helposti houkuteltavissa. Tamskin seinällä oli nimittäin jokunen viiikko sitten, että helmikuun rallykisoissa olisi tilaa. Meidänhän ei pitänyt kisata nyt helmikuussa vaan keskittyä perusasioihin. No siinä hetken katselin Virkkua ja mietin, että maaliskuussa ei ole oikein mahkuja kisata, joten mitä jos sittenkin. Työvuorolista näytti, että päivä olisi vapaana, joskin yövuorojen välissä. Ehkäpä selviäisin vähillä unilla ja niin lähti ilmo matkaan.
Kuluneilla viikoilla olen treenannut rallyssa jonkin verran erotteluita, missä on useampi samankaltainen kyltti peräkkäin. Olen ollut tyytyväinen Leen eteen istumisiin, joskin istuminen edessä on hiukan tiivis, mutta useimmiten ihan suora. Olen naksutellut myös pelkkää seuraamista kylttien ohi ja kotona ruokakupin ääressä tehtiin useampana iltana "istu-seiso kierrä koira". Kisoja edeltä viikko pidettiinkin sitten tosi löysää treeniä ja oikeastaan vaan lenkkeiltiin. Aina on mielessä, etten haluaa liikaa kuormittaa koiraani treeneillä. Ja siinä kun koira saa vähän levätä ajatustyöstä, voi itse kuunnella esim sporttirakin luentoja vireestä tai koiran fysiikasta ja näiden kautta keskittyä enemmän miettimään sitä koiran hyvinvointia kuin yhtä rallykoetta.
Tuomarina tänään oli Kirsi Petäjä ja avo-luokan rata oli ihan tehtävissä, mutta ehkä vaikein meidän tekemistä kisaradoissa. Siinä päästiin hyvin liikkeelle helpolla ekalla kyltillä ja kakkosena houkutus. Tuntui, että näin päästään heti etenemään seuruun hyvässä tahdissa. Rataan tutustuessa minulla oli hyvä ja levollinen fiilis, joskin varmaan edellinen yövuoro kun oli takana, niin väsyneenä ei jaksa jännittää. Leekin oli ihan mukava. Sille osui arvonnassa mikrosirun tarkistus ja otin sen heti treenin kannalta. Vähän Leellä oli tässä tuima ilme, kun sirua haettiin, mutta pysyi hyvin käskyn alla seisomassa eikä pompannut sirun tarkastajaa vasten. Edistystä siis tässäkin.
Lähdössä Lee istui levollisena vieressäni että sain tungettua hihnan taskuun, vetoketju kunnolla kiinni ja niin ilmoitin olevamme valmiit. Lee lähti hyvin seuramaan ja eka kyltti onnistui. Lähestyttiin houkutusta ja kontakti tippui. Lee ihmetteli houkutuksen tavaroita, joista toinen oli ruokakuppi, missä oli tennispallo ja toinen oli kangaskassi, missä oli tuomarin rallytokotumput. Itse houkutuksestä selviäminen tuntui yhtäkkiä kalastelulta ja koiran tsemppaamiselta, mutta niin kävi Leen nenä tarkistamassa tennispallon. Päätin heti, että jää sitä nyt uusimaan, sillä kun päästään eteenpäin radalla ja meidän rytmiin, niin homma helpottuu. Siitä houkutuksesta tullessa Lee näki jo edessä olevan hypyn ja lukitsi sen mieleensä. Teki kuitenkin nätisti "koira eteen istumaan ja takakautta sivulle"-kyltin ja tein tämän kaikessa rauhassa koiraa kehuen. Seuraavaksi oli pyörähdys, mistä Lee tulkitsi heti, että jes, lupa lähteä hypylle. Mun maailman kiltein rallytokokoira on oppinut ennakoimaan hypyn! Sain koiran takaisin sivulle ja vielä uudestaan se yritti päästä hyppäämään. Onneksi ei päässyt ja tein kaikessa rauhassa pyörähdyksen siinä esteen kupeessa loppuun. Tässä kohdin ilmoitin uusivani kyltin ja palattiin edellisen kyltin suoritusalueelle, josta uusi lähestyminen ja nyt onnistunut pyörähdys.
Loppurata rullasikin mielestäni tosi hyvin. Olin nyt omaan osuuteeni tyytyväinen, sillä en sählännyt, ohjasin kaikki tehtävät mielestäni niin hyvin kuin osaan ja enkä jättänyt koiraa yhtään yksin. Tämä on ollut se minun kehitysalueeni, että muistan aina tukea ja auttaa koiraa senkin varjolla, että tulosta ei tule.
Ai niin, olihan siellä radalla typerä askeltehtäväkin, mistä tuomari oli sakottanut minua -3 pisteen verran. Siis se ihan helppo "koira perusasennossa ja otetaan yksi askel oikealle ja perusasento". Typerä kyllti siksi, että otin ihan turhan virheen askeltehtävissä itse: jälleen!! Kyltillä Lee tuli pienellä viivellä mukaan ja jäi hiukan vinoksi. Tämä olisi ihan helppo vaan treenata suoraksi pienellä perusasento treenillä.
Radan jälkeen näin aika pian pisteetkin 85. Juu, pisteen paremmin kuin viimeksi. Tuomari mainitsi, että hienosti sain pyörähdyksen haltuun ja rata oli tarkkaa hyvää työskentelyä. Silti mietin koko kotimatkan, että treeneissä on pakko keskittyä nyt erityisesti kontaktin pitämiseen ja siihen, että vaikka kentällä olisi sata palloa, niin kontakti ei tipu. Tämä homma pitää nyt oikeasti ottaa työn alle. Ja selvästi Leetä jännitti ekojen kylttien aikana( lisää treeniä lähtöihin ja ekoihin kyltteihin), myös sen ajatukset harhautuivat miettimään hyppyestettä ja käskyjen kuuntelu oli sen vuoksi heikompaa. Eli jatkossa treeneissä tehdään huolellista työtä kuuntelun suhteen. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen kun näin illalla meidän suorituksesta videon, että pyörähdysten jälkeen Lee keskittyi, näytti rennolta mutta kuuntelevalta, se itse hyppy ja sitä seuraava kyltti sujui hyvin ja radan loppuosasta se ilmensi juuri sitä ilmettä, mitä siltä treeneissäkin toivon. Maaliin päästiin siis hyvällä asenteella ja levollisena.
Kolmatta avoimen starttia säästelen nyt toukokuulle Seinäjoen bc-mestiksiin. Ehditään hyvin parantaa näitä meidän kehittämiskohteita ennen toukokuuta. Ensi viikolla olen lomalla ja sinne on jo suunnattu paljon ajatuksia eri treeneistä. Hyppytekniikka on yksi osa-alue, mitä lähdemme kehittämään. Samoin treeniä itse seuraamiseen ja kontaktin pitoon, oli laji sitten rally tai toko. Aloittelen ensi viikolla myös oikean puolen seuraamisen ja tarkoitus on myös tutustua ihan uuteen juttuun kuten koiratanssiin. Sieltä minua kiinnostaa htm eli seuraaminen musiikin tahdissa, joten kirjoittelen tästä aluevaltauksesta sitten lisää keväämmällä. Meillä on myös tulossa nuorten tokokoirien koulutus Maarit Hellmannin silmän alla, jota odotan kovasti. Kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa, kun saan Leen kanssa treenata ja kokeilla siipiämme kaikessa rauhassa. Kaiken tavoitteena on pitkä yhteinen harrastusura eri lajien parissa, joten määrätietoisesti, mutta rennosti edetään omaan tahtiimme. En vertaile itseäni muihin ja nautin joka hetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti