maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kikkailua

Tämän talven suuri ilo on ollut Kicspark eli vähän kuin potkukelkka, mutta kevyempi ja ilman penkkiä. Sain sellaisen lainaksi ja on kyllä niin kiva väline.
Muutaman kerran testasin sitä ihan vetomielessä ja parhaan vauhdin sillä sai, kun valjasti kaksi koiraa sitä vetämään. Aron tiesi heti mistä siinä on kyse ja Lee laukkasi mukana hengessä. Siinä vaan vauhti kasvaa niin suureksi ja jarrut on vähän heikot.


Muutamia pätkiä on Lee vetänyt itsekin ja mitä enemmän sitä kannustaa, sen paremmin sujuu.
Eniten olen käyttänyt sitä nyt vain oman liikkumisen apuvälineenä. Viime viikkoina pelloilla on ollut upeat hankikannot ja kyllä siinä lenkkiin tulee ihan eri tavalla vauhtia, kun potkuttelee sillä vapaana juoksevien koirien perässä. Myös kaikki moottorikelkkojen urat ja latupohjat on olleet loistava valinta potkutteluun.


Eilen laitoin kelkan autoon ja sen saa kasattua niin, että se mahtuu takapenkille. Ajoin läheisen ala-asteen pihaan, minkä takaa aukeaa loputtomat pelto-aukeat. Aurinko paistoi ja lenkkikaveriksi lähti vain Lee. Potkuttelin ensin peltojen läpi Liuksialan kartanolle ja siitä Roineen jäälle. Jään pinta oli aika liukas, mutta jää tuntui vahvalta. Rantakivillä oli Leen mielestä kiva kiipeillä ja kännykän kamera ikuisti näitä hetkiä. Kaikkiaan mentiin 10 km lenkki ja kuvista voi päätellä, että seuralaiseni loisti auringon kanssa kilpaa.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti