Oi ihanat metsät!
Etsintäkoe tuntuu tällä hetkellä minun ja Leen isoimmalta haaveelta. Olisi niin mahtavaa päästä ensi vuonna? osallistumaan sellaiseen. Pk-lajit ylipäätään on nousseet nyt suureen arvoon omassa mielessäni ja tavoite siintää nyt entistä suurempana silmissä.
Jälkien suhteen tuntuu, että Lee on taitava ilmaisemaan kepit eikä ole niitä nyt ohitellut pitkään aikaan. Toki viimeisimmän jäljen teki Anna ja naureskeltiin, että hänen jättämät kepit oli luokkaa halko, joten toki Lee ne varmasti haistoi ja ilmaisi hyvin. Jälkilaskurin mukaan Leellä on nyt tällä kaudella ollut yli 100 jälkikeppiä nenän edessä jäljillä ja se on ilmaissut niistä 84. Kauteen on mahtunut satunnaisia vahinkoja, mutta vahvasti ollaan plussan puolella.
Janalla se on oppinut etenemään suoraan ja saan sen juoksemaan käskyllä "edessä" hyvin janalla suoraan. Nyt vain haluan niistä avuista eroon, mitä on sille rakenneltu hyvän eteenmenon saamiseksi ja nyt pitäisi yhdistää vauhdikas laukka ajatukseen, että heti se nenä maahan. Käytännössä Leellä on ollut janakreppien alla ruokakuppi ja on työstetty ajatusta "juokse suoraan". Ennen lähetystä katsotaan koiran kanssa, että missä jälkikreppi on ja sitten annan luvan käskyllä "edessä". Nyt kun nämä sujuvat sinne 40metriin, on otettu ruokakuppi janakrepin alta pois ja ensimmäisillä näillä kerroilla Lee tarkasti krepin tosi tarkkaan, mutta nyt tänään teimme janan niin, että kun lähtee jäljestämään siitä oikeaan suuntaan, saa heti vahvisteen eli pieni kannellinen ruokakuppi on janalta noin 5-10 m päässä. Haluan kertoa sillä koiralle, että vau, juoksi suoraan, nostit jäljen oikeaan suuntaan ja saat heti kuulla olevasi hurjan taitava. Tein tänään siis kaksi tälläistä janaa ja treeni näyttää toimivan.
Esineruudussa Lee tykkää juosta ja se minua vähän ärsyttää. Sen ajatus on enemmän "juoksen ja tarkistan ensin ruudun rajat" kuin missä esineet. Viimeisimmästä esineruudusta Marjo sanoikin hyvin, että Lee on niin nopea juoksija, että se kyllä se ehtii sen juoksunsa lisäksi tuoda ne esineetkin. Toki mietin silti, että miten vaikutan tähän, ettei ensimmäinen pisto oli esineiden yli juoksua.
Pikku-esineiden ruuduissa ollaan nyt onnistuttu, kun tehdään helppoja. Ruudun koot on olleet metrisiä ja esineet omia. Onnistuminen on lisännyt Leen itsetuntoa ja tällä mennään pikkuhiljaa kohti vaikeampia.
Pudotettu esine olisi kisavalmis. Se me osataan nyt.
Ja haku. Tästä en osaa sanoa mitään. Lee tekee todella innokkaasti risteilytreeniä, irtoaa hyvin jopa 50m saakka suoraan, vaikka ei näe maalimiestä. Nyt pitäisi vaan opettaa sille, että välillä pitää pysähtyä kohdalleni eli haltuunottoa ja siitä jatkamista. Vaikeaa minulle, kun en tiedä tarkalleen, miten sen teen koiraa tukien ja opettaen. Tässä kallistun täysin meidän maailman parhaan haku-koutsin suuntaan ja kiitämme jo nyt kaikesta avusta Sari Kärnää.
Leestä tulee rullakoira, joten irtorullien kanssa on tehty erikseen treeniä ja otettu rullia jo kaksiin maastotreeneihin. Maalimies on kyykyssä ja lähetän Leen maalimiehelle, jossa on tarjolla irtorulla. Lee nappaa rullaan kiinni ja huudan keskilinjalta avuksi "tuo". Lee tuo rullan, käännyn, laitan liinan kiinni ja sanon näytä. Sitten juostaan yhdessä maalimiehelle palkalle. Ketju toimii, mutta haluaisin päästä pian omasta tuo-käskystä eroon, enkä tiedä miten pääsen. Olisko ideoita?
Ja maastojen lisäksi on se pk-tottis. Olen jättänyt sen liian vähäiselle huomiolle ja nyt näkyy vaikeuksia horisontissa. Tähän tarvitaan todella paljon treeniä ja suunnitelmallisuutta. Ja nyt näkyy se, että jos tekee kovasti koiratanssia ja rallya tai tokoa, ei pysty ihan kaikkeen. Laitoinkin taas meidän lajeja tärkeysjärjestykseen ja päätin, että talvi tehdään rallya ja pk-tottikseen liittyviä juttuja. Toisaalta tokon avo-luokassa on paljon samoja asioita, mitä pk-tottiksessa, joten katsotaan, miten meidän toko tässä rinnalla kulkee.
Nyt on hypelty yli metrin ensimmäisen kerran ja tähän avuksi tuli palloleikki. Siinä ollaan esteen ääressä ja aina kun Lee hyppää yli esteen, lentää sille palkaksi pallo. Kun se tulee minua ja estettä kohti takaisin, lentää heti pallo, kun ylittää esteen. Siinä sivussa estekorkeus nousee ja tiistaina nousi metriin, josta Lee meni yli vain saadakseen pallon. Hyppyyn tulee erilaista rentoutta, kun koira saa itse tarjota.
Lisäksi on tehty nyt paljon luoksetuloja suoraan ja lujaa pitkältä matkalta. On otettu noutokapulaa mukaan ja tehty ensimmäisiä hyppynoutoja. On kiivetty a-estettä. Ihan ensimmäinen eteenmenokin on tehty, joten kaipa se tästä lähtee. Otettiin pyssy pitkästä aikaa mukaan treeneihin ja kaikeksi järkytyksekseni Lee reagoitsi siihen vahvasti. Se ei ollut mikään paukkuaran koiran reagointi vaan sellainen, mikä jumankauta se ääni oli. Nyt harmittaa, ettei olla koko kesänä ammuttu kertaakaan ja näen jo, miten koko haave pk-urasta kaatuu, jollei tälle tehdä jotain.
Kuitenkin Lee on maailman paras treenikaveri ja sen kanssa on takana jo nyt ihania elämyksiä ja oivalluksia, mitkä kannustaa jatkamaan treenihulluna sen kanssa.
Lee paikallamakuussa keski-suomessa Kyynämöisen kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti