Rallytokoa koko viikonloppu

Meillä oli jännittävä päivä Leen kanssa lauantaina edessä, sillä osallistuttiin ensimmäistä kertaa rally-tokon mestariluokkaan. Olin ilmoittautunut kisaamaan Seinäjoelle, koska tykkään tuomari Fiia-Marian arvostelutyylistä ja radoista. Toki asiaan vaikutti myös se, että olimme ilmoittautuneet rallyn valmennusrenkaan näyttökokeeseen, mikä olisi myös Seinäjoella seuraavana päivänä. Päätin siis yhdellä ajolla saada molemmat hoidettua.

Seinäjoen halli on kiva paikka kisata, tykkään tosi paljon. Sinne on vain vähän pitkä matka ajaa ja nyt kisa-aamu oli erittäin sateinen ja pimeä. Kisat alkoivat klo 10, joten sisulla ja hulluudella sitten vaan tien päälle. Onneksi olin pakannut autoon jo kaikki tavarat edellisenä iltana valmiiksi.

Olimme valmistautuneet kisaan treenaamalla ahkerasti rally-tokoa edellisillä viikoilla. Leen nenätulehdus näytti parantuvan ihan hyvin ja Lee oli treeni-intoa täynnä. Rakentelin näillä treeniviikoilla kolme eri Fian rataa treenikentälle ja tunnustelin, että mitkä kyltti-yhdistelmät tai kyltit on meille vaikeita. Viikkoa ennen meinasi tulla tuskan hiki kyltin "koira eteen seisomaan ja peruutus"-kyltistä, sillä Lee ei osannut tulla seisomaan suoraksi eteen vaan jäi aina vinoon ja se peruutti myös vinoon, vaikka suoristin sen ennen peruutusta. Rakensin peruutukselle kujan ja jos koira peruutti kujan reunoilla oleviin telineisiin voivoittelin näyttävästi. Kujan perällä oli takatassutargetti ja sen avulla sain kerrottua, että mitä kohti peruutetaan. Sitten häivytin kujat ja tyynyt pois ja päivää ennen koetta peruutus tuntui valmiilta. Se oppi myös viikkoa ennen käskyn "suoraan" mikä tarkoitti, että sen tulee seuraamisesta siirtyä käskystä eteeni seisomaan. Tämä käsky me aloitettiin jo joulukuussa työn alle ja oli se vaikea. Mutta niin se lopulta oppi koko kyltin kaikkine osineen ja onneksi, sillä kisaradalla oli juuri kyltit 2 ja 3 eteen istumisen ja eteen seisomisen erottelua.

Fian päivän kisarata oli myös kiva, että siinä ei ollut hyppyä eikä putkea. Eikä edes merkkiä, mikä oli toistunut netistä ko tuomarin kisatuilla radoilla. Joten oli tosi kiva mennä Leen kanssa omaan suoritukseen, tosin huomasin, etten tehnyt lähtörutiinia niin kuin oli ajatellut. Eka kyltti oli helppo "spiraali oikeaan", joten ajattelin, että siitä vaan lähdetään seuraamaan. Lee olisi voinut lähteä paremminkin ja keskittyneemmin, mutta saatiin tehtyä ekat kyltit oikein hyvin. Sitten mentiin hallin kulmaa kohti ja pyörähdys-käskyn kohdalla koira katseli nurkkaa, että onko siellä jotakin eikä keskittynyt käskyyn. Uusin sen tehtävän ja nyt onnistuttiin, mutta pyörähdyksessä oikealla otin -3 ov virheen, kun ilmeisesti hidastan vauhtiani siinä kohtaa. Hidastin myös liikkeestä istumisessa, siitäkin rokotettiin. Lee ei taas osannut "seiso maahan"-kylttiä, sillä se osasi seistä, mutta meni maahan mennessä ensin istumaan ja sitten kävi maahan. Tästä -10, mikä on mielestäni ihan helppo tehtävä, mutta jostakin syystä Lee ei osannut. Harjoitellaan nyt tämä kuntoon ennen seuraavaa kertaa. Lopussa tuli vielä jokunen -1 ohjaajan käännösten eriaikaisuudesta, joten saimme yhteensä 78 pistettä. Ja se oli ensimmäisen kisakertamme ensimmäinen tulos. Tuomarin kommentti oli kiva: "reipas seuruu, hyvä peruutus ja ohjaajan kierrot".

Huomasin kisarataamme katsoessa videolta, että olen ohjaajana vielä kömpelö ja ohjaus oli jännityksenkin vuoksi vähän tönkköä. Yritän jatkossa ohjata koiraani pehmeämmin. Huomasin, että tarvitsen vielä tosi paljon harjoituksta käskyjen ajoituksessa ja selkeydessä. Joten jatketaan harjoittelua.

Yöksi mentiin Tiinan luokse Vaasaan. Tiinalla on bc:t Ryyni (koiralla sama äiti kuin Leellä) ja Rosie, joista Ryyni osallistui nyt ensi kertaa saman kisan rallyn voittajaluokkaan. Oli kiva kannustaa heitä parhaimpaan tulokseen ja tietty myös höpötellä pitkälle iltaan bordercollieista ja treenaamisesta. Yksi parhaimmista asioita koko tässä koiramaailmassa on samanhenkiset ystävät, joita tulee elämään koirien kautta. Kiitos vielä Tiina kaikesta!

Seuraavana aamuna oltiin takaisin Seinäjoella, sillä edessä oli rallyn valmennusrenkaan näyttökoe. Sen vastaanottivat Tytti ja Taru- rallytuomarit. Hakemuksia oli tullut paljon, mutta paikan päällä näytössä oli 9 koirakkoa ja ihan ympäri suomen. Hakijoilla oli hyvin erilaisia koiria ja se taitaa olla rallyn yksi parhaimpia puolia, että millä tahansa rodulla voi osallistua. Ensin alkuun näytössä juteltiin siitä, että mitä rallyn valkkurinki antaa ja mitä se ottaa. Viikonlopun kestäviä leirejä on kaksi vuodessa joihin on osallistumispakko ja sen lisäksi joitakin yksittäisiä treenipäiviä. Jokaisella on myös velvollisuus kouluttaa kerätäkseen ringille rahaa, jolla taas maksetaan leiriviikonloppuja ja koulutuksia. Kaiken tarkoituksena on valmentaa koirakoita arvokisoihin ja kerätä ehkä ringistä ulkomaille lähtevä joukkue. Itse toivoin hakemuksessani, että pääsen treenaamaan erilaisten ihmisten kanssa rallya erilaisiin paikkoihin, sillä sellainen kehittää, jos mikä.

Ensimmäinen näyttö oli Tytin suunnittelema mes-rata, joka rakennettiin yhdessä ja tutustuttiin siihen yhdessä. Jokainen sai suunnitella radalle treenin ja käyttää siihen aikaa maks 10 min. Tuomarit tarkkailivat eniten sitä, miten palkitsen koiran, minkälainen meidän yhteistyö on ja miten reilu tai oikeuden mukainen olen koiraani kohtaan. Kerroin itse, että harjoitellaan ensin lähtöä ja palkkaan koiran, jos se on kontaktissa, ole hyvä käskyn jälkeen. Toistettiin lähtö-treeni kolme kertaa ja sillä kolmannella Lee oli todella hyvä. Se keskittyi vain odottamaan seuraavaa käskyäni. Sitten tein rataa aina noin 5 kylttiä kerrallan ja palkkasin hyviä kohtia. Viimeinen tehtävä oli merkille lähetys, missä Lee meni tosi hyvin merkille ja kun se seisoi siellä, eikä ennakoinut sivulle tuloa, menin ja palkkasin sen ruhtinaallisesti. Tässä ilmoitin, että kiitos saatiin tosi hyvä treeni. Lee oli ihan uskomattoman hyvä ja ihanasti kuulolla, etten voinut kuin nauttia. Ja miten hyvä, että saatiin eilisen kisan jälkeen tehtyä samassa paikassa ikään kuin palauttava treeni.

Väliajalla tarkkailtiin meidän ryhmässä toimimista ja käytiin jokaisen koirakon eka näyttö läpi yhdessä. Jokainen sai sanoa aina koirankon treenistä jotakin palautetta ja tietty en itse nähnyt minua edeltävää tai minun jälkeeni tekevää, joten palautetta sai antaa vapaasti sen mukaan mitä oli nähnyt toisten tekevät. Lee sai palautetta, että se oli toisten silmiin teknisesti osaava koira, joka tuijotti ohjaajansa vain ja ainoastaan odottaen seuraavaa käskyä. Suunnittelemani treeni oli toisten mielestä hyvin suunniteltu ja toteutettu. Toisille jäi mieleen Leen kouluponin kaltainen seuraaminen ja se tekee sitä aina silloin, kun se haluaa olla oikein hyvä.  Melkein tuli roska silmään kun kuulin palautetta, sillä se oli ihan uskomaton tilanne. Postitiivista palautetta saa hyvin harvoin ja omissa treeniporukoissa analysoidaan eniten virheitä.

Iltapäivällä rakennettiin toinen rata; Tarun käsialaa. Tämä rata oli ollut Jyväskylässä 20.7.2019 mes-luokan kisarata. Rata oli ahdas ja siellä tehtiin putken ympärillä paljon kylttejä. Lee bongasi heti lähdössä sen putken ja mietti sitä oikeastaan koko ajan. Putkesta poispäin tehtävät kyltit onnistui hyvin, mutta toisessa päässä oli hyppy, jolle se varasti. Kaiken kaikkiaan tämän radan jälkeen ei ollut niin onnistuneet fiilikset kuin aamun ensimmäisellä.

Päivä päättyi haastatteluun, missä käytiin itseasiassa läpi koirani koulutusta. Oli tietysti kiva keskustella, että minkälaisia treenejä tekisin nyt putken ja hypyn jutellessa Leelle. Samoin mietittiin, että miksi palkkasin ja miten palkkasin koiraani. Analysoitiin palkan suuntaa ja ajoitusta jne mikä on todella hyvä juttu. Lee kokee tuomareiden mukaan parhaaksi palkkioksi itse tekemisen. Olin vain valmistautunut vastaamaan, miksi haen rinkiin ja olikin hämmentävää kuulla, miltä Leen tekeminen ja oma toiminta näytti ulkopuolisten silmiin lyhyessä ajassa. Kuitenkin sanon, että päivä oli oikein opettava ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Toivon, että pääsen mukaan rinkiin, koska sillä on paljon annettavaa, jos vain itse haluaa oppia lisää rallysta ja koiransa koulutttamisesta.