Päätin panostaa tämän talven/kevään rallytokoon, mikä tarkoittaa minulle sitä, että siihen heittäydytään täysillä. On opeteltu nyt mes-luokan kylttejä, kylttiyhdistelmiä sekä tehty paljon erilaisia ratoja. Olen miettinyt omaa ohjaamistani, liikettä, kävelynopeutta ja sujuvuutta. Ehkä ollaan koirakkona nyt edistytty projektin mukana. Ja tämäkin postaus on itselle kertausta, että missä nyt mennään, mikä sujuu ja mikä vaatii vielä miettimistä.
Eilen pidettiin meidän valkkuryhmän kisamainen treeni, mihin valittiin kisaradaksi edellisen viikonlopun Tiia Hämäläisen kisarata. Se oli kyllä vaikea rata, että olis kai sitä ollut helpompiakin. Rakennettiin rata, niin kuin kisoissa. Otettiin rataantutustuminen sekä koirille sirunluku. Suoritin meidän mes-luokassa toisena, joten pienillä verryttelyillä menin kehään. Kehässä tein meidän rutiinit eli ensin hihna irti, sitten koiran herättävä temppu ja siitä siirtyminen lähtöön.
Ensimmäinen tehtävä oli houkutus, jossa ihan alussa kontakti tippui, mutta nopeasti Lee korjasi tilanteen ja seurasi omalla innokkaalla tyylillään. Kakkostehtävänä oli sitten merkki, jolle Lee lähti tosi hyvin, mutta tökkäisi merkkiä kuonollaan mennessä. Tämä olikin ihan uusi "virhe". Kun koira oli kutsuttu seuraamaan olikin edessä sarjahyppy, jossa ohjaaja käveli ulkokaarella. Tämä oli minulle ihan uutta, mutta otin Leen seuraamaan esteiden välissä ja lähetin sitten toiselle esteelle. Tämän jälkeen rata sujui oikein kivasti monen monta kylttiä ja spiraali juosten oli vähän liiankin hauskaa Leestä. Rata meni suht sujuvasti kyltille 17 saakka, jonka uusin, koska Lee ei mennyt kerrasta maahan. Ilmeisesti kun se on oikealla puolella, tulee sille epävarmuus oikealla sivulla tehtävissä asennoissa, kun pitäisi mennä istumasta tai seisomasta maahan. No uusinnalla onnistui ja maalin päästiin mukavalla fiiliksellä.
Päätettiin ryhmän kanssa olla postiviisia ja sen sijaan, että analysoitaisiin mikä radalla meni vikaan, pitikin kirjoittaa jokaiselle parille positiivisia huomioita. Kirjoitetut laput laitettiin jokaisen omaan kuoreen ja sieltä sai lukea positiivisia palautteita. Ja kyllä niissä oli uskomaton vaikutus ja luen ne palautteet taatusti uudestaan, jos tulee tunne, ettei mikään onnistu.
Tänään olimme Leen kanssa Pia Heikkisen rallytokopäivässä Ylöjärvellä ja tämä koulutus osui kyllä meille niin loistavaan hetkeen. Pia oli suunnitellut 24 kyltin radan, joka oli täynnä erilaisia haasteita ja mes-tehtäviä. Hyödynsin toki meille vieraan hallin ja kehään menon tehden sen aivan kuin kokeessa. Tosin minua ei jännittänyt yhtään, mutta muuten tilanne taisi olla koiran silmissä kisamainen. Ja kun saatiin lähtöluvan jälkeen tehtyä ensimmäinen kyltti onnistuneesti, palkkasin Leen riemulla.
Sitten harjoiteltiin uusimista, mikä oli itsessään tosi hyvä harjoitella myös rutiiniksi. Tämän jälkeen tehtiin merkkiä niin, että sen takana on kosketusalusta. Sen ohjaa Leen suoraan oikealle paikalle ja merkin nenäkosketusta ei tänään ilmennyt. Palkattiin merkki hyvin.
Sitten työstettiin meidän haastetta eli ahtailla kylttiväleillä puolen vaihto esteen edessä tai tehtiin houkutusta, missä oli lyhyt putki itse houkutus. Katsottiin liikkeestä istumista, mikä onnistui tänään pelkällä suullisella käskyllä (jes). Kaiken kaikkiaan Pia kiinnitti huomiota, että palkkaan paljon vasemman puolen perusasentoja, mutta en oikeastaan oikean puolen asentoja, jotka vaatisivat sitä. Palkka saisi myös tulla nopeammin juuri siihen oikeaan kohtaan, kuten kukkasissa välittömästi siihen oikeaan seuraamispaikkaan. Pia myös huomasi, että jos itse keskityn ratasuoritukseen huolella, tekee Lee myös yhtä keskittyneesti. Jos en keskitykään täysillä ja vilkaisen edessä olevaa estettä tai kiinnitän huomioni johonkin muuhun, mokaa myös Lee silloin helposti. Pian kanssa haettiin minulle sitä oikeaa suoritusfiilistä, missä mikään ympäristössä ei riko meidän yhteistä vuoropuhelua radalla. Haettiin se oikea tempo ja keskittynyt tunnelma, jolloin tehtiin tarkasti ja onnistuen monta kylttiä. Onnistuttiin tosi hyvin oikean puolen tuplasaksalaisessa ja kaikissa edessä istumisissa.
Kaiken kaikkiaan Pia muistutti, että jokainen kyltti on yhtä arvokas, mutta jostakin syystä meskoirakoille on ne alokasluokan kyltit kaikkein vaikeimmat. Ja tämä on kyllä totta, ettei käännöstä vasempaan pidä oikeastaan minään ja silti sen voi tehdä helposti huolimattomasti.
Huomenna Lee saa ansaitun treenivapaan päivän, mutta sitten taas jatketaan. Meillä on myös tämän kuun lopussa koiratanssikisat, missä on tarkoitus tanssia susilaulu avoimessa luokassa viimeisen kerran. Sinne ohjelman sisään vain upotetaan voittajaluokan ohjelmaan suunniteltu askelsarja, mutta menemme ikään kuin harjoittelemaan sitä kisamaisesti tutun musiikin sisällä. Voittajaluokan ohjelmaa olla jo harjoiteltukin ja siitä tulee hieno. Sen sijaan tokon suhteen kävin nyt sisäistä vuoropuhelua ja päätin, etten halua nyt kuormittaa sillä itseäni tai Leetä. Meidän kaukokäskyt eivät toimi riittävän hyvin liikkurin kanssa ja paikka istuminen saa Leelle hilseen ja stressin pintaan. Jos haluaisi mukaan tokon sm:meihin, tulisi panostaa tokoon täysillä. Tokon sm-kisat ovat vielä heti kesäkuun alussa, joten tuloksen tekemisellä olisi jo vähän kiire. En halua viedä Leetä kokeeseen yhtään keskeneräisenä, joten otetaanko toko sitten syksyllä tosissaan työn alle? Keväältä kuitenkin odotan bh-kokeeseen valmistautumista, samoin jälki ja haku alkavat ehkä jo kuukauden päästä, jos on toiveikas. Kesäkuussa alkaa vepeily, joten kyllä meillä tekemistä riittää. Tehdään siis sitä, mitä sydän sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti