torstai 5. syyskuuta 2013

Ilahduttavaa

Tänään keharitreenit, jotka tuntuivat niin kivoilta, kun pääsi poistumaan kotoa. Tänään oli viikon ainoa vapaapäiväni ja päätin ahkeroida kotitöiden kanssa. Lähes työleirimeiningillä koti kuntoon. Sellaisen touhun jälkeen jo alkuverryttelylenkki metsässä on kovin kivaa.

Päivän rata oli hyppäri, joka jo rataantutustumisessa tuntui kivalta. Sellainen melko helposti muistettava. Sisälsi kaksi kohtaa, missä pitäisi tehdä takana leikkaus ja just näitä meidän pitäisi harjoitella paljon, sillä niistä hyötyisi kisoissa. Onneksi tänään saatiin sitten harjoitella. Lisäksi pidettiin rimat 50 cm, mikä on mulle jotenkin psykologisesti sellainen juttu, jossa en mieti mahdollisia riman tiputuksia, vaan uskallan enemmän keskittyä liikkumiseen.

Kahden kierroksen aikana ehdittiin tehdä vaikka miten monta virhettä, mutta sitten ne takanaleikkaukset alkoi osua kohdilleen ja Aron kulki kuin unelma. Pussi-estekin radalla oli, koskakohan sitä on tehty viimeksi. Hyvin sulahti Aron pussiin.
Radan lopussa oli kohta mihin päätin yrittää kahta persjättöä peräkkäin kahdelle eri hyppyesteelle. Ekalla kerralla ajoitus oli myöhässä, mutta tokalla kerralla onnistuin. Ensimmäinen p-jättö oli valmiina, kun koira tuli kepeiltä kohti hyppyä ja seuraava oli valmiina ennen tämän hypyn ponnistuskohtaa. Uskomatonta, mutta me osattiin!

Jäähdyttelylenkillä lähdin katsomaan, onko Niihaman kentällä treenaavia koiria ja tehtäisiin vähän katsekontaktin pitoa isossa häiriössä. Ei ollut ristinsielua ja Aronkin piti kontaktia ilman häiriöitä vallan mainiosti. Tänään päätin sitten lähteä liikkeelle ja vähän koittaa, miten seuraaminen minun oikealla puolen sujuisi. Aluksi Aron yritti kaikin keinoin luistella vasemmalle puolen. Sai kuitenkin ideastani kiinni ja kävelin ja palkkailin samalla tapaa kuin siinä paikalla ollessa. Aron oli tietty htä kysymysmerkkiä, mutta tämän kautta aivan uudessa mielentilassa verrattuna vanhaan. Kävelin pitkät pätkät, tuntuu se kyllä hassulta, kun koira seuraa oikealla puolen, mutta se asenne oli niin kiva. Välillä otin perusasennon, missä oltiin paikallaan useammankin hetken ja sitten taas lähdettiin liikkeelle eikä tähän liikkeelle lähtöön tullut nyt inahdustakaan, mikä on siinä vanhassa. Joten tällä uudella mielentilalla jatketaan nyt hitaasti eikä pidetä kiirettä. Fiiling great!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti