tiistai 10. syyskuuta 2013

Sellainen maanantai

Kolmen yövuoron jälkeen on aika saavutus olla samantien aluevalmennustreeneissä. Kyllä sitä näköjään ihan minimaalisella nukkumisella selviää mihin vaan, jos on riittävän hullu.
Jari oli suunnitellut meille kovin vaikean radan, jonka sitten itsekin myönsi aivan liian vaikeaksi. Teemana oli valssit ja niitä piti tehdä 13 hyppyesteen, yhden pituuden ja kahden putken kanssa. Toki ryhmän edistyneemmät koirakot selvittivät näitä valsseja kyllä, mutta henkilökohtaisella tasolla pitänee tyytyä edes kahteen peräkkäiseen valssiin.
Rata alkoi pakkovalssilla vaiko vastaanottovalssilla. Treenasinkin sitä ensin itsekseni yhdellä lämppähypyllä ja olennaista meille oli, että oli kääntyneenä selvästi eri suuntaan kuin se hyppy oli ja vasta kun koira oli ohittanut esteen tehtiin iso käännös ja työntö esteelle. Yhtään lievemmin tehtynä Aron meni suoraan siihen hypylle eikä tullut käteen saakka, mitä toivottiin. Kun kaksi kertaa sain tämän alun tehtyä oikein, siirryttiin seuraavalle haasteelle, missä pituus-esteen jälkeen takaakierron kautta putkeen. En tajunnutkaan kuinka pitkälle koira meneekään pituudelta verrattuna tavalliseen hyppyyn ja näin ollen koira sulahti jo luonnollisesti sen seuraavan hypyn taakse, josta se vaan otettiin haltuun. Ei siis tarvinnut mennä siivekkeelle saakka ohjaamaan. Tämä meni hyvin.
Sitten olikin kahden putken kautta tie kohti valsseja. Aina vaan uudestaan ja uudestaan, putkiin toki menee kivasti, mutta ne valssit. Itse en osaa liikkuua oikein, lähdin peruuttelemaan vaikka ei pitänyt. No valssit nyt vaan on vaikeita, ainakin meille. Kahdessa pätkässä tehtiin enkä tullut oikein hullua hurskaammaksi.

Jäähdyttelykävelyt veivät meidän Niihaman kentälle kun siellä Tavesin vuorokin aina maanantaisin. Tein kontaktin pitoa mm. niin että Johanna harjoitteli kapulan heittoa ilman koiraa ja Aron piti siinä sivussa kontaktia. Se kyllä ainakin kolmesti tiputti kontaktin kun kapulaa heitettiin, mutta sitten taas alkoi sujua. Tein myös usean eri setin kontaktin pitämistä niin ettei kentällä tapahtunut mitään, mentiin vain niihin paikkoihin, mistä meillä on muistot, että tästä alkaa seuraaminen. Sujui hyvin. Piti kontaktin myös hyvin siinä kohtaa, missä kaksi koiraa tuli kentälle ilmoittautumaan tuomarille. Ei katsonut niitä yhtään. Samoin pidettiin kontaktia, kun yksi koira suoritti telineitä. Tässä kontakti pari kertaa tippui. Aron olisi niin halunnut mennä sinne itsekkin hyppimään, sillä aina kun vapautin sen, se teki laukkakierroksen kohti esteitä. Olen pitänyt nyt linjaa, että silloin kun harjoitellaan kontaktinpitoa ja keskittymistä, ei tehdä mitään muuta samalla kertaa. Nyt vaan huomaan, että me on treenattu lähes yksin omaan tätä kontaktin pitoa ja kaikki vauhdikas on jäänyt kuukaudeksi. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, mutta selvästi tämä Niihama ja muut tekee nosti Aronin virettä selvästi enemmän kuin mikään muu vaikkei liikuttukaan yhtään mihinkään. Kontaktinpitoa on tehty nyt sunnuntaina lähikentällä, missä oli lasten jalkapallokisat. Hirveesti liikkuvia natiaisia ja jalkapalloja. Ensin kauempaa ja aina vain kohti vaikeampia haasteita. Viimeisimmässä seistiin verkon takana, johon lapset potkivat palloa. Pallo tärähtää aika äänekkäästi verkkoon, mutta Aron piti kontaktin. Näissä alkaa olla jo aika hyvä.
Sitten vielä hetkeksi Niihamaan, jossa lopussa tulikin sitten takapakki, ahnehdin liikaa. Jäin odottamaan laukauksia ja ne jos jotkut rikkoivat Aronin mielentilan, ääntelyä alkoi tulla välittömästi. Joten keskeytin treenin siihen ja mentiin pois. Tässä kulkee siis raja ja maltilla pitänee vaan edetä. Tajusin vain, miten paljon tätä projektia pitää tehdä, että saan mielentilan ja ääntelyn hallintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti