keskiviikko 5. elokuuta 2015

Eräs jälkitreeni

Kävin tekemässä tänään Aronille jäljen hyväksi havaitulle paikalle. Meidän kodin lähellä on Vatialan hautausmaa, jonka takana on kiva metsäläntti. Sellainen, mihin mahtuu yksi jälki ja alustaltaan mukavaa mustikanvarpu/mäntymaastoa. 
Janapaikka oli jo etukäteen mielessä, kun kävelin kohti metsää. Siellä vaan näkyi kökkivän useampi mustikanpoimija, joten ei nyt ihan niin vaikeaa janaa, että siihen tekisin.
Jäljestä tuli kuitenkin tälläinen:

Jälkeä tallatessa tuli vielä kolme muuta mustikanpoimijaa vastaan, joten tiesin, että haastetta riittää. Harhoja on vaan hyvä treenata, joten oikeastaan olin näistä marjastajista mielissäni. 
Janalla Aron lähti hyvin ja intensiivisesti suoraan kohti jälkeä, mutta laukkasi yli oman jälkensä, koska tyhmä minä tein takaisin päin kulkiessa jäljen kulkemaan liian lähelle sinne janan taakse.  Tuuli vielä sillä tavalla sopivasti, että Aron oli varma itsestään. Jouduin pyytämään Aronin sieltä pois ja otti sitten takaisin tullessa sen oikean jäljen. Mikä aloittelijan moka mun jäljenteossa! Kiva kuitenkin huomata, että janan pituus ei ole ongelma ja Aronilla on nyt selkeä mielikuva, että se jälki kulkee siellä edessäpäin. Ei se varmaan nyt yhdestä treenistä lässähdä?

Kun alkuun päästiin niin jäljen ajo oli hyvää. Terävää kulmaa Aron ei tahtonut uskoa todeksi ja ajoi sen kahteen kertaan. Ehkä tää oli vähän liian yhdessä kulkeva kohta, mutta siitä selvittiin. Näkyy tuossa sportsräkkerin kaaviossakin, että terävässä kulmassani mennään melkein samaa reittiä pätkän matkaa takaisin. 

Kaikki kepit nousi, 5/5. Puolusteluna kuitenkin, että kepit oli hyvin hajustuneet ja normikokoiset. Sijaitsivat myös selkeissä paikoissa. Tiesin, että jäljen ajossa voi olla vaikeutta harhojen vuoksi, joten kaikkia tekijöitä ei sovi vaikeuttaa kerralka liikaa. Motivaatiosta kannattaa pitää huolta!
Harhoista sellainen huomio, että kahdessa kohtaa Aron tarkasteli paljon. Ensimmäisessä se itse totesi, että nyt tää on väärä jälki ja palasi omalleen. Jälkimmäisessä se olis varmaan vaihtanut sen oman johonkin toiseen, mutta kun lähti liinan mitan verran pois omaltaan sanoin, että onkohan noin. Palasi ja jatkoi omaa jälkeä  loppuun saakka. Ilman huomautustani oltaisiin luultavasti ajettu jotain mustikanpoimijaa takaa.
Hyvä treeni kuitenkin. Enemmän ja rohkeammin pitäisi nyt mennä marjastajien metsiin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti