Lauantai-aamuna lähdettiin Aronin kanssa auringonnousun aikaan tien päälle. Vähän otti tiukille, kun olin ollut edellisenä päivänä töissä 14 tuntia. Näin kaunis oli kuitenkin aamun nouseva aurinko. Jollei olisi koiraharrastaja, olisi tämäkin jäänyt näkemättä.
Leirimme oli Landseer-yhdistyksen vepeleiri Saarijärvellä Ahvenlammen leirintä-alueella. Anna tiesi vinkata tästä leiristä jo maaliskuussa ja ilman muuta luvattiin olla Annan ja Aronin siskon Pipsan leirikavereina. Hulppea leiripaikka! Kuivan kangasharjun välissä oli lampi/järvi ja rantapaikkoja koiratreeneille oli useita.
Siellä ne reenit on käynnissä rasti 4.paikalla.
Rinne oli vaan välillä jyrkkää, tässä innokas vesi-eläin odottaa omaa treenivuoroaan
Alku ja loppukävelyt tehtiin ihanalla mäntyisellä harjulla ja auringon lämpö kruunasi leiriä. Osallistujia oli ainakin 40, mutta homma oli saatu hyvin toimimaan 4 eri ryhmässä ja 4 eri treenirannassa.
Eniten leiriläisissä taisi olla landseereita, luonnollisesti. Aronin ja Pipsan lisäksi leirillä oli kolmaskin bordercollie, mutta paljon noutajia, yksi suursnautseri, yksi rottweiler, leonberginkoira jne. Eli monenlaista vesipelastajaa oli kyllä.
Mahtavaa oli se, että mentiin aina rasti kerrallaan ja aina kun mentiin uudelle rastille oli edessä uudet veneet, uusi ranta, uudet kouluttajat. Yhden viikonlopun aikana sai siis paljon toistoja erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Aronin kanssa oli helppoa treenata, kun se on niin vastaanottavainen eikä vierasta yhtään hypätä esim veneeseen vieraiden ihmisten kanssa. Luonnollisesti näin saatiin isoja edistysaskeleita yhden viikonlopun aikana siinä missä esim nuorten koirien kanssa vasta totuteltiin veneisiin ja veteen tai ylipäätään uimiseen. Yksi kouluttaja kysyi Aronin ikää ja vastasin, että kuusi. Kouluttajan ilme venähti siihen malliin, että tokaisin ettei kuusi nyt mikään ikäloppu ole, koira parhaassa iässä. Ilmeisesti Landseerien keskuudessa koirien elinikä on hiukan lyhyempi ja isompien rotujen 10 vuotias edustaja on jo ihan veteraanien veteraani.
Ruoka oli parasta, hyväntuuliset kouluttajat oli antoisia ja ilma kuin morsian. Leireillä valmiiseen ruoka-pöytään meno on kyllä tavalliselle perheen äidille ihan luksusta.
Mutta sitten itse treeneihin.
1. Veneestä hyppy ja uinti rantaan
Aron teki viikonloppuna kaikkiaan 4 veneestä hyppyä. Tämä on meille se kaikkein vaikein juttu, joten tavoitteena oli saada Aron ymmärtämään, että veneestä on ihan turvallista hypätä veteen ja palkitsen sen kyllä sitten rannalla. Ensimmäisessä hypyssä jouduin hihkumaan ja kutsumaan useamman kerran siellä rannalla. Aron itki ja vaikersi veneessä, että miten täältä nyt hypätään. Sitten se keksi sen ja hypyt 3 ja 4 sujui jo ihan yhdellä Tule-käskyllä. Oivalsi siis, että siitä vaan hypätään ja uidaan rantaan.
Tässä kuvaa veneestä hypyistä parin viikon takaa, jännäähän se on!
2. Hukkuvan hakeminen.
Ensin Aron sai vähän leikkiä lelulla hukkuja kanssa ja hyvin se leikki hukkuja patukalla. Sitten hukkuja hyppäsi veneeseen ja huuteli Aronia heilutellen patukkaa. Kun matkaa oli riittävästi tippui hukkuja veteen ja lähetin Aronin rannasta. Sinne meni eikä kysellyt mitään apuja. Tarttui hukkuja patukkaan ja huusin että tuo. Hyvin veti miehen rantaan.
3. Esineen vienti
Olin itse veneessä ja Aron jäi Annan ja esineen kanssa rannalle. Tämä otti Aronia vähän sydämestä, sillä oli huolissaan, kun lähdin. Ensimmäisellä tuo käskyllä säntäsi järveen perääni jättäen esineen siihen. Nopeasti stopattiin, Anna otti Aronin uudestaan lähetystilanteeseen ja sitten Aron nappasi esineen ja toi sen uiden minulle veneeseen. Pidä-käsky metriä ennen luovutusta on hyvä asia, näin Aron pitää esineen suussaan niin kauan, että saan esineestä kunnon otteen ja annan luvan irroittaa. Joten luovutus on mallissaan hyvä. Tehtiin tämä uudestaan ja oltaisiinko tässä tehty jo kisamatkalla, taas meinasi lähteä ilman esinettä, muistutuksella otti esineen mukaan ja toi sen minulle. Tehtiin tämä vielä niin, että kouluttaja antoi esineen Aronille ja olisko se nyt sitten napannut sen heti kerrasta mukaansa ja teki hyvän esineen tuomisen.
4. Veneen haku
Tässä Aron sai repiä ensin rannassa veneen vetoköyttä ja sitten naru/vene lähti järvelle. Yhdellä käskyllä se lähti aina veneen (narun) hakuun ja kaikkiaan 3 venettä Aron hinasi viikonlopun aikana rantaan. Hyvin se tarttuu vedessä veneen köyteen ja lähtee vetämään. Rannassa pitää vielä hioa palkkausta, sillä päädyimme siihen, että veneen narusta tehdään se palkka, jota saa repiä sitten rannassa loppuun saakka. Tämä ajatus palvelisi sitten koettakin, jossa palkka olisi ikään kuin jo vedessä valmiina. Nyt vaihdoin rannassa Aronin siitä narusta frispiiseen, mutta vaarana siinä on, että alkaa ennakoimaan pian palkkaa todeten, että jokos tämä vetäminen riittääkin. Joten opetellaan jatkossa, että veneen naru on se palkka.
Paljon tehtiin siis kaikenlaisia vepe-liikkeitä ja kyllä me niin lähellä sove-valmiutta ollaan, että otan sen ensi kevään tavoitteeksi. Nyt vain pitäisi keksiä pirkanmaalta jokin ryhmä, missä pääsisi tekemään varmuutta ja toistoja. Aika pienellä vaivalla olisi Aron valmis sove-kokeeseen ja alokasluokan kokeisiin.
Joten tämäkin laji vei kyllä mennessään.
Tässäkin lajissa sääntömuutokset on tulossa ensi kesänä ja kiva oli kuulla niistä tarkemmin sekä nähdä miten niitä treenataan. Sääntömuutoksia on erityisesti ylemmissä luokissa, mutta ei mitään, mikä ei olisi treenattavissa. Joten tätä Lisääää!! Sairaan kivaa!
Joskin oli rankkaa, Aron nukahti lauantaina sammaleelle.
Kiitos Anna ja Pipsa. Paljon tuli höpöteltyä elämästä, koirista ja treenaamisesta, kaikesta. Käveltyä aamulenkkiä ja iltalenkkiä. Kaverin kanssa se on aina niin mukavaa. Maailman parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti