Rayn kanssa tavoitteena on syksyn rallitokokisat avoimessa luokassa ja rehellisesti sanoen sinne on vielä pitkä matka. Ja näin laiskalla treenitahdilla se pysyy yhtä pitkänä. Koira on kuitenkin Petran ja Petra lenkittää Rayn säännöllisesti. Petralla alkaa olla paljon sellaisia kavereita, jotka myös harrastaa koiria, joten Ray pääsee lenkille näiden kanssa. Lisäksi 2 agitreenit viikossa alku ja loppukävelyineen tekevät sen, että Ray nauttii kotona olostaan sikeästi nukkuen. Yhtenä iltana viritin vähän rallitokotötteröitä ja houkutuksia tuohon pihaan ja teemana oli seuraaminen. Nämä houkutukset on olleet Rayn mielestä niin vastustamattoman ihania, että se on sortunut niihin lähes aina. Tai se jätättää niiden kohdalla, kun niin tekis mieli vilkaista, että onko ruokakipossa ruokaa, kun mennään sen ohi. Nyt oli kuitenkin ruokakippojen ja lelujen paljous nurmella, joten Ray päätti keskittyä olennaiseen ja seurasi reippaana.
Jokusia avoimen kylttejä on vielä mitä se ei osaa, kuten istumasta seisomaan tai paikalleen jääminen istumiseen, kun itse astun eteenpäin. Pyörähdys vaatii vielä paljon toistoja. Se myös pomppii onnesta? liikkeelle lähdöissä, joten perusseuraamisessa on vielä tekemistä. Samoin häiriönsieto on vielä tasolla nolla. Tätä olen hiukan työstänyt Petran nuorten valkkuryhmän aikaan eteläpuistossa omaa vuoroa odotellessa. Ympärillä on silloin aina paljon koiria ja ihmisiä, joten pienikin keskittyminen yhteiseen tekemiseen on plussaa.
Tätä kirjoittaessa tulee treenikuume, että tarvitsee tehdä jotain, joten ihan just Rayn treenit jatkuu!
Aronin kanssa olen pähkäillyt tokon uusia sääntöjä. Myös ihan sen takia, että olen menossa kouluttamaan kuun lopussa Briskness bordercollieille tokoa, joten ihan hoomoilasena en olisi liikenteessä. Mielenkiintoinen on täysin uusi liike evl-luokassa eli paljon puhuttu kierrä merkki ja tee hyppynouto takaisin tullessa joko vasemman tai oikean esteen kautta.
Ensin me aloietettiin sen merkin kiertämisellä. Aron kilttinä pysähtyy aina merkin taakse ja siinä tuntuu olevan oma hommansa, että sen pysähdyksen saa pois. Kutsun sen tule-käskyllä merkin takaa takaisin päin ennen kuin se ehtii pysähtymään, mutta sen tarkempaa ajatusta en ole keksinyt, että millä sen pysähtymisen sieltä saa pois.
Sitten virittelin eteemme parit lelut ja noutokapulat ja treenattiin sitä, että kierrä käskyllä kierretään, eikä haeta maassa olevia kapuloita. Kun tämä sujui, otin hyppyesteen siihen matkan varrella. Taas kierrä-käsky on kierrä, eikä mikään lupa hyppäämiseen. Sitä yritin Aronille korostaa. Alkoi sujua.
Sitten erikseen testasin, että on kaksi kapulaa ja yksi este. Koira seisomaan siihen kohtaan missä se olisi sen kierron jälkeen. Tuo + käsimerkki riitti kertomaan kumpi kapula tuodaan. Tämä onnistui kerrasta. Jos haetutin sen kapulan, mikä oli hyppy-esteen kanssa samalla linjalla, lisäsin sitten vielä hyppykäskyn siihen liikkeeseen.
Vaikein on ehkä enää se kohta, missä kiertoliikkeen jälkeen tehdään joku jäävä asento. Seiso ja maahan on helpot, mutta istuminen, huh, vaikeeta. Ihan erikseen on harjoiteltu sitten istumisia milloin mistäkin päin.
Lopulta testasin eksra-käskyin koko liikettä. Kivalta tuntui, paitsi kapulan luovutus on ihan yhtä surkea kuin ennenkin ja kirkas piip-ääni tulee luovutuksessa ja sivulle siirtyessä. Että semmosta tokoilua.
Metrisen hyppynoutoa testailin myös yhtenä iltana. Aron räpelsi jo 80 cm esteellä. Se arvioi etäisyyden ihan pieleen. Kolautti ihan kunnolla itsensä esteeseen. Sitten hypeltiin estettä edes takaisin korkeutta vaihdellen ja se hyppää puhtaasti 90cm, jos olen itse esteen sivussa. Perinteinen hyppynouto, jossa tullaan minua kohti aiheuttaa sen väärän etäisyyden arvioinnin, joten mitähän tälle tekis?
Seuraamista ja jääviä asentoja on treenattu myös. Jälkimmäisissä Aron osaa 95% varmuudella, juoksemasta istumisenkin se osaa. Joten näissä se on hyvä!
Talven suunnitelmista sen verran, että Tamskin halli valmistuu pian. Lokakuun alusta kaikki treenit siirtyvät sitten sinne. Uusi iso halli, voi vau. Kun kesän ajan kantaa housut hiekassa konteista esteitä kentälle, osaa todellakin arvostaa sitä, että menee valmiiseen halliin. Lisäksi treeniryhmiä on nyt paljon. Petran hakemus lähtee nuorten agilityn valkkuryhmään. Ovat siinä nyt kesän ajan olleet Minna Räsäsen ohjauksessa ja edistymistä on tapahtunut ihan älyttömästi. Ihan pelkästään se, että pitää muistaa 20 estettä, oli aluksi haaste. Petra muisti korkeintaan 5 estettä. Lisäksi se rataan tutustuminen. Siinäkin Petra on oppinut jo kysymään Minnalta, jollei tiedä miten ohjata. Viime treeneissä oli miljoonan valssin kiertohässäkät ja niin ne vaan teki pätevästi esteeltä toiselle.
Lisäksi rallitokon valkkuryhmä kiinnostaa minua, kun siihen on nyt paikkoja auki ja treenit vielä samana iltana kuin Petran valkku. Aronin kanssa käytiin avoimen luokan rallitokokisassa heinäkuussa ja perusasiat se osaa. Yksi typerä huolimattomuusvirhe ja Aron pääsi pyörähtämään juuri ennen maali kylttiä vähensi meiltä -10 + muut pienet töpellykset = 78 pistettä. Kauheessa kaatosateessa kuitenkin piti olla tyytyväinen hyväksyttyyn tulokseen, mutta paljon parempaan me kyllä pystytään. Joten talven valkkuryhmän ja säännöllisen treenin myötä voitaisiin parantaa ehkä meidän tulostasoa ja uskaltaa sinne voittajaan. Ne oikealla puolen tehtävät seuruut on niin vaikeat.
Tämän lisäksi perinteinen kehariryhmän agi kerran viikossa, niin siinähän sitä menee jo Tamskin tallilla kolme iltaa viikossa. Nyt vaan niitä hakemuksia rustaan siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti